Miksei tuohon nimen alle saa kappalejakoja eikä muutenkaan saa muokattua. En osaa. Sen pitäisi mennä näin:
Tämä on blogi. Te, käyskelijä virtuaalisessa puutarhassa, jos
tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa
näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on
yhdeksänsataa, mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni
aivan sopivaa sekin.
KUINKA SAADA YSTÄVIÄ,
MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA
9 kommenttia:
Vaikenen mieluummin. Iäksi.
Blogissani on tuo retriittinen ominaisuus. Tullaan muuten elokuussa käymään.
Hei, kommentoinnista muistin, etten ole muistanut näin lukemisen jälkeen lähettää mitään viestiä ilonirunonurinolista, vaikka piti! Tiiviisti: En ole koskaan ennen lukenut kokonaista palindromikirjaa, mutta tämän luin, eikä johdu nimestä tai naamasta kansissa, vaan ihan runoista. Osien nimistä pidin kovin, kummastakin, varsinkin tuskaton, otaksut oli lohdullinen. Ja sinimefistorusakko on loistosana. Sitten jäi mieleen hyvärytmisiä säkeitä, niin kuin tiirat kennolunnit siis, ja tuli sellaisia samastumis-, tunnistamisfiiliksiä jostain, niin kuin isäsi-runosta. Myös iloista hörähtelyä havaittiin sekä itsessä että aikuisemman sukupolven edustajassa. Hieno kirja, koitan sanoa. Että hatunnosto ja onnittelut siitä ja hurjasti voimantoivotuksia tuleviin ja nykyisiin!
Kiitos kommentista & arvioinnista!
Tosta sinimefistostajnestä olin kirjottaessani huolissani, että mitä sä kelaat. Että ihan possu koko jätkä. Yritä siinä selittää, että kun se sopi tohon, oli niinku taiteellisessa systeemissä. Ja Tusinaromaanissa seikkaillaan genderistien parissa! Mut rakkaudella, miten kriitikko ja genderisti löytää toisensa. Että kriitikko yrittää lopettaa vihaamisen.
Siis tänne Tornioon? Tervetuloa! Jos emme ole paikalla, niin jätämme tarvittaessa kämpän avaimet jonnekin, niin ei sitten tarvitse vaivautua hotelliin. Ellei halua.
Tornioon. Meillä on siellä tila olemassa Marjaluodossa. Mut nähään jos ootte paikalla. Käydään vaikka Haparandan hyvässä konditoriassa.
17.-22. Emme ole paikalla, muuten kyllä. Haparanda jees.
Tuon jälkeen on saapuminen.
Mitä kelasin: Ensin nauroin, sitten heräsi jonkinlainen hapuileva itseironian esiaste (oikeaan en ihan kykene), joka nauratti vähän lisää.
Jännnityksellä ootan Tusinaromaania! Oon taas opetellut menestyksellä lukemaan tiiliskiviä (pari vuotta meni ohuiden kirjojen parissa), ja kaikkine osineen tosta ilmeisesti tulee sellainen. Arvostan myös kaikenlaisia yrityksiä lopettaa vihaaminen. (Varoita muuten sitä romaanin kriitikkoa: genderistejä ei kannata lähestyä rakkaudella ellei ole erityisen varovainen. Viimeaikaistenkin kokemusten valossa siinä saa herkästi nenilleen.)
Lähetä kommentti