Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
En ollut oikein siinä kunnossa että olisin lähtenyt X:ään.
Mihin on muuten kadonnut ihmisten itsekunnioitus? No, mulla sitä ei vissiin oo paitsi silleen, että mua yököttää ns. armonpalat. Esim. jos saat töistä kenkää niin viet jutun johonkin tuomioistuimeen ja palaat ehkä muina miehinä takasin vaikka pomos tms. pitää sua huonona. En ymmärrä. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Sen sijaan voi protestoida ja kertoa asiasta. Nyt toimitaan jotenkin toisinpäin. Ilmeisesti olen väärässä. Niin kuin aina.
Minua nyt pelottaa miten käy Tusinaromaanin! Etten vain mokaisi. Onneksi olen aikataulusta edellä ja olen kiirehtinyt koska tiesin että saatan vielä vaipua alhoon. Vaimo tulee vasta pe-iltana kotiin, hyvä vaimo! Ja miehensä täysi paska. Haaveksin, että haen johonkin residenssiin kirjoittamaan, mietin Assisia, mutten voi hakea ja päästä, sillä en kestä kahta päivää ilman rakkaitani. Eli en hae. Tosin tuskin olisin päässyt ja tyhjän saa tekemättäkin. Kissa nukkuu kirjahyllyn päällä ikkunan edessä. Sitä on niin mukava katsella. Säntäilin äsken ympäriinsä kun en löytänyt sitä ja sitten se tuli katsomaan että mikä tolla on. Kai se minusta edes vähän tykkää.
Olisi myös hauska nähdä mitä jotkut luutiin blogaajat kirjoittaisivat, jos saisivat silmiin eilisen kaltaista. Heiltä kun tulee näinkin nerokkaita tekstejä. Tulee huono olo tuollaista lukiessa.
Oonko mää nähnyt unta tosta Hyvät herrat! -jutusta?
Äskeinen Primatshenko-merkintäni voidaan nähdä jonkinlaisena vastamerkintänä luutiin Prima-merkinnälle. Huomasin ilokseni, että Ukrainassa oli ajateltu kuten minä: tehdään tästä jotakin hyvää. Nyt kehun itseäni aika lailla.
Eilen oli hulluus aika kivasti valloillaan. En osaa suodattaa! Tämä blogi kuvaa yksityisen ihmisen elämää, joka on aika tunnevaltaista. Minä kuohahtelen. Loppujen lopuksi aika vähän minulle ilkeillään kuohahtelustani, osasyynä se, että olen ns. piireissä ja nämä ns. piirit suojelevat minua. Tosin kapinoin ns. piirejä vastaan! Kortteisella on muuten jotenkin sama tilanne, mutta laajempana. Olen eri tavalla hullu kuin joku muu. TS (eräs bloggaaja) vertasi bloggaamistani Sven Laaksoon, mutten ole millään lailla hänen tasollaan en laadullisesti enkä varsinkaan määrällisesti. Enkä pysty Kortteisen rehellisyyteen. Olen suomalaisen blogimaailman Paul Auster, semmonen sopiva pikku paskiainen! Halveksin äsken Austeria ulkona kävellessäni.
Nonnih. Sinne meni ns. piirini, juuri kun siitä uhosin.
Tusinaromaanistressi plus jano plus "väärinkohtelu" on yhtä kuin alkuviikon meininki. Minua tullaan muistuttamaan tästä vielä pitkään. Olen astunut varpaille, myös liikavarpaille, eikä niin pidä tehdä. Olen omillani! Olen ollut sitä aina. Kohta otan Antabuksen, kun alkoholi varmasti on häipynyt, ja kadun lisää. Tulittepa kuuleman muutaman totuuden tältä suunnalta. Vain lapsi ja deeku täällä uskaltaa puhua asiaa, sillä, sen sanon, minä puhuin asiaa. Nyt en enää puhu, vaikka taidankin olla aivan järkyttävän lapsellinen. "Eikö se voinu olla hiljaa."
Ottakaa pojat rauhallisesti, ei tämä niin vakavaa ole. Vietetään vähän kesälomaa. Kopioidaan nättejä kuoseja. Kyllä se siitä ja viimeisistä viesteistä.
Just joo. En ymmärrä mitä tuo Kinnunenkin tuli vittuilemaan vaikka olen häntä kehunut ja kritisoinut ja ollut hyvä. En ole se naurettava lipojakaravaani, sen jäsen, mikä häntä muuten seuraa. Oisi ehkä pitänyt olla. Masentaa tuommoinen. Nuo lipojat eivät olleet Kinnusesta kuulleetkaan, kun minä jo tiesin. Nyt sitten kirjoitellaan viimeisiä kommentteja kun minä olen aivan suossa. Ihme ettei tarjota köyttä kouraan. Minusta ei vissiin ole enää hyötyä, olen tehtäväni tehnyt. Tuollaistako on katurunous? Luulin sitä rehelliseksi. Että voi olla aito. Vitut. Millaisen kuvan tämä antaa katurunoudesta? Tulkaa nyt saatana huomaamaan myös tämä puoli katurunoudesta. Kirjotellaan runoja kustantajasta, kavereista, kaverit kirjoittavat esipuheita. On sille nimikin olemassa. Minun nolot avautumiseni ovat siihen verrattuna aika vähän. Minä olen yksin. Ja sanoin asioita joita ei pidä sanoa, vaan pitää "kestää". Mutta minä en perkele kestä! Ahdistaa tuommoinen. Rotatko nyt jättivät laivan ja metsän! Voi voi tätä elämää. Olen hankala ihminen, tiedän sen, mutta silti. Olen naurettava ihminen ja tiedän sen. Tämä oli pieni vinkki. Itkettää. Miksen milloinkaan ole hiljaa!
Ja Vesa kerinnyt väliin! Nyt nolottaa yhä enemmän.
Voikaa ihmiset hyvin. Vätti vaikenee (toivottavasti) ja ottaa iisisti! Menenkin heti kopioimaan tämäm Marimekon lehmäkuosin. En tule ajatelleeksi tekijänoikeuksia. Tahdon välittää kesäistä tunnelmaa ihmisille.
Pistä kuule välit poikki Turha Kovaa kamaa Kinnuseen, olet paljon kovempi jätkä, etkä menetä siinä mitään selvästikään. Ja lopeta tuon termin "katurunous" käyttö, siinä on erittäin nolo klangi.
Kirjoitettakoon tähän loppuun vielä, että viinan juominen on nynnyille, siihen pystyy kuka tahansa.
Hyvä idea tuon katurunous-termin käytön lopettaminen. Mutta Kinnusta rakastan! Skalppeeraan sen jätkän vielä! Dokaaminen on nynnyille, totta. Valittelin tänään vaimolle, että on se saatana, kun ei saa lohtua enää edes viinasta. Ilmeisesti alan käydä raveissa. käytiin viime pe ja oli mukavaa! Saakelin komean näköistä hevosten juoksentelu. Vaimo tykkää uhkapelata ja mä tykkään syödä makkaraa ja jäätelöä. Kuuntelen kans hevosmiesten tietotoimiston uutisia. Yks hevonen jotenkin ärsyynty ja löi hyvistä asemista laukalle ja laukkas santaovaalin ympäri! Komee näky. Vissiin isäntä oli tarjoskellut kauraa ihan väärästä halmeesta tai muuten vain vitutti. Tunsin siinä hevosessa hengenheimolaiseni! Rakas ystävämme L., joka oli mukana kans, oli sitä mieltä että jotenkin intoilimme liikaa raveista. Hirmu paljon mielenkiintoista on raviradalla. Seuraavalla kerralla syön lihapiirakankin! Nyt meen kirjoittamaan postingin uusista kujeistani, mitkä on ihan vanhoja, mutta silti ehkä tuovat uutta tulokulmaa. Kannoin tän tietohärvelin tänne työhuoneelle, ettei tuu äkkipikaistuksissa kirjoitettua kaikkee typerää!
Lihansyöntiinkin pystyy kuka tahansa. Muuten kuulosti tosi mukavalta. Ei kannata rakastaa ihmistä joka jo selvästikin rakastaa itseään, suuntaa se jonnekin toisaalle ettei mene hukkaan.
(tämä oli huumoria. en tiedä oletteko homoja. tai heteroja. tai välimain. mut hei oikeesti, eikö biporukassa oo jotain epäilyttävää? make up your mind, dude!)
Tuskinpa se nyt tulee purkautumaan, sillä anonyymit tapaavat olla hyväkäytöksisiä ja kunnioittavat toisia ihmisiä. Ainakin tässä lootassa. Lipilipi. Pitäskö sun kirjoittaa runo, missä vähän nuolet anonyymejä, josko ne sitten rauhottus? Mulla se on ainakin toiminut. Ts. en oo kirjottanut runoa vaan julistanut blogini anonyymiystävälliseksi territorioksi, ja a vot, anonyymit luuvaa mua! Aika helppo on anonyymikin, korjaan, varma.
Anonyymeissä on tietenkin se hankala, ettei tiedä kuka toisessa päässä on ja voi tulla ikävä olo. Kuitenkin anonyyminä voi sanoa asioita, joita ei helposti voi sanoa omalla nimellä, ettei saa jotakuta peräänsä. Siksi anonyymejä mielestäni kannattaa kuunnella. Olen kerran saanut anonyymiltä anonyymiä sähköpostiakin, missä anonyymi kertoi asioista, se oli syksyllä 2010 kun poesiantamolaiset olivat kimpussa.
Jostakin syystä (vissiin oon niin mielistellyt) anonyymit eivät ole minua kurmuuttaneet, vaikka moni ns. kirjallinen blogisti on jatkuvasti heidän hampaissansa. Minua sen sijaan kehuvat! Nyt tietenkin alkaa pilkka! Älkää pilkatko! Pilkatkaa vaan. Mutta, ihan tosi, mene nyt vaikka jonkun ison kustantamon kirjailijan blogiin kertomaan eriävä näkemyksesi omalla nimelläsi, niin kiitettävällä nopeudella ja omalla nimellä perässäjuoksijat ovat kimpussasi. Puhumattakaan marmattavasta blogistista. Minun blogissani taas anonyymit näykkivät nimellisiä! Olen antanut heille, hyljeksityille, kodin. Olen hieno ihminen. Kansan puolella, hiljaisen massan! No, väkisinkin sitä on, kun kattoo millasia vajakkeja kirjallisuuden puolella on. Joskus massa on oikeassa, nimittäin silloin, kun kirjallisuusvajakkeja pilkkaavat.
Mutta kyllä anonyymi(t?) aika hyvin miekkaili tuossa jokin aika sitten. Tos yhessä lootassa.
Tästä tulikin mieleen, dear anonyymit:
jotta ns. erottuisitte, niin ottakaa itsellenne pseudonyymi (esim. "nero" tai "pillunpäre") ja käyttäkää sitä. Muttei tartte. Mut aattelin. "Päivystävä entti" olisi aika hyvä.
23 kommenttia:
Voimia, kuule. Ja terkut Paulalle. Ajattelin teitä eilen, hiukan toivoin, jos olisin nähnyt, mutta kun en en nähnyt, niin ajattelin.
t. Liro
Ilta-sanomat: Turkulainen runoilija uhkasi tappaa kaikki!
YLE: Turkulaisrunoilijan blogikirjoituksesta tutkintapyyntö.
Anu Silfverberg: Mistä näitä ihmisvihaajia oikein tulee?
Tuomas Enbuske: Kateelliset runoilijat.
Matti Apunen: Taiteilijoiden tulosvastuu?
Dan Koivulaakso: Äärioikeistolaiset runoilijat
(Kuvitteellisia uutisotsikoita ja "älyköiden" kolumniaiheita eiliseen postaukseen liittyen.)
Voimia elohon Liuhto, ja sisua sen 12-projektin kanssa.
En ollut oikein siinä kunnossa että olisin lähtenyt X:ään.
Mihin on muuten kadonnut ihmisten itsekunnioitus? No, mulla sitä ei vissiin oo paitsi silleen, että mua yököttää ns. armonpalat. Esim. jos saat töistä kenkää niin viet jutun johonkin tuomioistuimeen ja palaat ehkä muina miehinä takasin vaikka pomos tms. pitää sua huonona. En ymmärrä. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Sen sijaan voi protestoida ja kertoa asiasta. Nyt toimitaan jotenkin toisinpäin. Ilmeisesti olen väärässä. Niin kuin aina.
Minua nyt pelottaa miten käy Tusinaromaanin! Etten vain mokaisi. Onneksi olen aikataulusta edellä ja olen kiirehtinyt koska tiesin että saatan vielä vaipua alhoon. Vaimo tulee vasta pe-iltana kotiin, hyvä vaimo! Ja miehensä täysi paska. Haaveksin, että haen johonkin residenssiin kirjoittamaan, mietin Assisia, mutten voi hakea ja päästä, sillä en kestä kahta päivää ilman rakkaitani. Eli en hae. Tosin tuskin olisin päässyt ja tyhjän saa tekemättäkin. Kissa nukkuu kirjahyllyn päällä ikkunan edessä. Sitä on niin mukava katsella. Säntäilin äsken ympäriinsä kun en löytänyt sitä ja sitten se tuli katsomaan että mikä tolla on. Kai se minusta edes vähän tykkää.
Ohos, Korppi oli ehtinyt kirjoittaa tuohon väliin. Hyviä otsikoita!
"Korppi on oikeus". Googlasin. Se on sellanen korppi-jutska.
https://www.facebook.com/pages/Korppi-on-oikeus/222372724496298
Noi on muuten aika oivaltavia, just niin Enbusken tyylistä olis kirjoittaa "Kateelliset runoilijat".
Rosa Meriläinen vois kirjottaa: "Kun haukuin ylästeella hissanmaikkani natsisiaksi - mitä tuli mieleeni viikon skandaalista"
Alibi: "Hän on terrorisoinut meitä jo vuosia" - turkulaisten katurunoilijoiden kova kohtalo, uhrit kertovat tarinansa
Parnasson pääkirjoitus: Myrsky vodkalasissa
Pieni Lukija: Osattiin sitä ennenkin
Kerberoksen pääkirjoitus: Amok ajassamme
Tuula-Liina Varis: Mua ne on kohdellut hyvin
Hyvät herrat!
Olisi myös hauska nähdä mitä jotkut luutiin blogaajat kirjoittaisivat, jos saisivat silmiin eilisen kaltaista. Heiltä kun tulee näinkin nerokkaita tekstejä. Tulee huono olo tuollaista lukiessa.
Oonko mää nähnyt unta tosta Hyvät herrat! -jutusta?
Äskeinen Primatshenko-merkintäni voidaan nähdä jonkinlaisena vastamerkintänä luutiin Prima-merkinnälle. Huomasin ilokseni, että Ukrainassa oli ajateltu kuten minä: tehdään tästä jotakin hyvää. Nyt kehun itseäni aika lailla.
Eilen oli hulluus aika kivasti valloillaan. En osaa suodattaa! Tämä blogi kuvaa yksityisen ihmisen elämää, joka on aika tunnevaltaista. Minä kuohahtelen. Loppujen lopuksi aika vähän minulle ilkeillään kuohahtelustani, osasyynä se, että olen ns. piireissä ja nämä ns. piirit suojelevat minua. Tosin kapinoin ns. piirejä vastaan! Kortteisella on muuten jotenkin sama tilanne, mutta laajempana. Olen eri tavalla hullu kuin joku muu. TS (eräs bloggaaja) vertasi bloggaamistani Sven Laaksoon, mutten ole millään lailla hänen tasollaan en laadullisesti enkä varsinkaan määrällisesti. Enkä pysty Kortteisen rehellisyyteen. Olen suomalaisen blogimaailman Paul Auster, semmonen sopiva pikku paskiainen! Halveksin äsken Austeria ulkona kävellessäni.
Tämä on viimeinen kommenttini Sami "nuorisokeihäs" Liuhdon blogiin.
Nyt kellut kuin Suomen penni omillasi.
Nonnih. Sinne meni ns. piirini, juuri kun siitä uhosin.
Tusinaromaanistressi plus jano plus "väärinkohtelu" on yhtä kuin alkuviikon meininki. Minua tullaan muistuttamaan tästä vielä pitkään. Olen astunut varpaille, myös liikavarpaille, eikä niin pidä tehdä. Olen omillani! Olen ollut sitä aina. Kohta otan Antabuksen, kun alkoholi varmasti on häipynyt, ja kadun lisää. Tulittepa kuuleman muutaman totuuden tältä suunnalta. Vain lapsi ja deeku täällä uskaltaa puhua asiaa, sillä, sen sanon, minä puhuin asiaa. Nyt en enää puhu, vaikka taidankin olla aivan järkyttävän lapsellinen. "Eikö se voinu olla hiljaa."
Ottakaa pojat rauhallisesti, ei tämä niin vakavaa ole. Vietetään vähän kesälomaa. Kopioidaan nättejä kuoseja. Kyllä se siitä ja viimeisistä viesteistä.
Just joo. En ymmärrä mitä tuo Kinnunenkin tuli vittuilemaan vaikka olen häntä kehunut ja kritisoinut ja ollut hyvä. En ole se naurettava lipojakaravaani, sen jäsen, mikä häntä muuten seuraa. Oisi ehkä pitänyt olla. Masentaa tuommoinen. Nuo lipojat eivät olleet Kinnusesta kuulleetkaan, kun minä jo tiesin. Nyt sitten kirjoitellaan viimeisiä kommentteja kun minä olen aivan suossa. Ihme ettei tarjota köyttä kouraan. Minusta ei vissiin ole enää hyötyä, olen tehtäväni tehnyt. Tuollaistako on katurunous? Luulin sitä rehelliseksi. Että voi olla aito. Vitut. Millaisen kuvan tämä antaa katurunoudesta? Tulkaa nyt saatana huomaamaan myös tämä puoli katurunoudesta. Kirjotellaan runoja kustantajasta, kavereista, kaverit kirjoittavat esipuheita. On sille nimikin olemassa. Minun nolot avautumiseni ovat siihen verrattuna aika vähän. Minä olen yksin. Ja sanoin asioita joita ei pidä sanoa, vaan pitää "kestää". Mutta minä en perkele kestä! Ahdistaa tuommoinen. Rotatko nyt jättivät laivan ja metsän! Voi voi tätä elämää. Olen hankala ihminen, tiedän sen, mutta silti. Olen naurettava ihminen ja tiedän sen. Tämä oli pieni vinkki. Itkettää. Miksen milloinkaan ole hiljaa!
Ja Vesa kerinnyt väliin! Nyt nolottaa yhä enemmän.
Voikaa ihmiset hyvin. Vätti vaikenee (toivottavasti) ja ottaa iisisti! Menenkin heti kopioimaan tämäm Marimekon lehmäkuosin. En tule ajatelleeksi tekijänoikeuksia. Tahdon välittää kesäistä tunnelmaa ihmisille.
Täällä rikotaan kaikki lupaukset, oikeasti olen vain menossa omaisen hautajaisiin.
Mukavaa kesää kaikille!
Pistä kuule välit poikki Turha Kovaa kamaa Kinnuseen, olet paljon kovempi jätkä, etkä menetä siinä mitään selvästikään. Ja lopeta tuon termin "katurunous" käyttö, siinä on erittäin nolo klangi.
Kirjoitettakoon tähän loppuun vielä, että viinan juominen on nynnyille, siihen pystyy kuka tahansa.
Hyvä idea tuon katurunous-termin käytön lopettaminen. Mutta Kinnusta rakastan! Skalppeeraan sen jätkän vielä! Dokaaminen on nynnyille, totta. Valittelin tänään vaimolle, että on se saatana, kun ei saa lohtua enää edes viinasta. Ilmeisesti alan käydä raveissa. käytiin viime pe ja oli mukavaa! Saakelin komean näköistä hevosten juoksentelu. Vaimo tykkää uhkapelata ja mä tykkään syödä makkaraa ja jäätelöä. Kuuntelen kans hevosmiesten tietotoimiston uutisia. Yks hevonen jotenkin ärsyynty ja löi hyvistä asemista laukalle ja laukkas santaovaalin ympäri! Komee näky. Vissiin isäntä oli tarjoskellut kauraa ihan väärästä halmeesta tai muuten vain vitutti. Tunsin siinä hevosessa hengenheimolaiseni! Rakas ystävämme L., joka oli mukana kans, oli sitä mieltä että jotenkin intoilimme liikaa raveista. Hirmu paljon mielenkiintoista on raviradalla. Seuraavalla kerralla syön lihapiirakankin! Nyt meen kirjoittamaan postingin uusista kujeistani, mitkä on ihan vanhoja, mutta silti ehkä tuovat uutta tulokulmaa. Kannoin tän tietohärvelin tänne työhuoneelle, ettei tuu äkkipikaistuksissa kirjoitettua kaikkee typerää!
Lihansyöntiinkin pystyy kuka tahansa. Muuten kuulosti tosi mukavalta. Ei kannata rakastaa ihmistä joka jo selvästikin rakastaa itseään, suuntaa se jonnekin toisaalle ettei mene hukkaan.
Kuningas Antabus on joskus hyvä apu tarvitseville.
Herra / Rouva Anonyymi, olen selvästikin loukannut Sinua. Tekisin sen tarvittaessa uudestaan, jos olisit loukkaamisen väärti.
Ennen kuin pystyy rakastamaan muita, on opittava rakastamaan itseään.
Homot!
(tämä oli huumoria. en tiedä oletteko homoja. tai heteroja. tai välimain. mut hei oikeesti, eikö biporukassa oo jotain epäilyttävää? make up your mind, dude!)
Pedro Hietanen kertoi vitsin:
Mikä on toiselta nimeltään biseksuaali?
Homo Light.
Kannoin tänään (yhtenä kuudesta) omaisen arkkua.
Siinä opeteltiin taas nöyryyttä kuoleman edessä, vainaja oli kovasti arvostamani vanhan liiton työmies, nyt jo eläkkeellä.
Kevyet mullat, nyt odotellaan vielä heikkopäisen Mr / Mrs Anonyymin purkausta, kun kengännauhat meni syntyessä solmuun.
Tuskinpa se nyt tulee purkautumaan, sillä anonyymit tapaavat olla hyväkäytöksisiä ja kunnioittavat toisia ihmisiä. Ainakin tässä lootassa. Lipilipi. Pitäskö sun kirjoittaa runo, missä vähän nuolet anonyymejä, josko ne sitten rauhottus? Mulla se on ainakin toiminut. Ts. en oo kirjottanut runoa vaan julistanut blogini anonyymiystävälliseksi territorioksi, ja a vot, anonyymit luuvaa mua! Aika helppo on anonyymikin, korjaan, varma.
Anonyymeissä on tietenkin se hankala, ettei tiedä kuka toisessa päässä on ja voi tulla ikävä olo. Kuitenkin anonyyminä voi sanoa asioita, joita ei helposti voi sanoa omalla nimellä, ettei saa jotakuta peräänsä. Siksi anonyymejä mielestäni kannattaa kuunnella. Olen kerran saanut anonyymiltä anonyymiä sähköpostiakin, missä anonyymi kertoi asioista, se oli syksyllä 2010 kun poesiantamolaiset olivat kimpussa.
Jostakin syystä (vissiin oon niin mielistellyt) anonyymit eivät ole minua kurmuuttaneet, vaikka moni ns. kirjallinen blogisti on jatkuvasti heidän hampaissansa. Minua sen sijaan kehuvat! Nyt tietenkin alkaa pilkka! Älkää pilkatko! Pilkatkaa vaan. Mutta, ihan tosi, mene nyt vaikka jonkun ison kustantamon kirjailijan blogiin kertomaan eriävä näkemyksesi omalla nimelläsi, niin kiitettävällä nopeudella ja omalla nimellä perässäjuoksijat ovat kimpussasi. Puhumattakaan marmattavasta blogistista. Minun blogissani taas anonyymit näykkivät nimellisiä! Olen antanut heille, hyljeksityille, kodin. Olen hieno ihminen. Kansan puolella, hiljaisen massan! No, väkisinkin sitä on, kun kattoo millasia vajakkeja kirjallisuuden puolella on. Joskus massa on oikeassa, nimittäin silloin, kun kirjallisuusvajakkeja pilkkaavat.
Nii-in, minusta ei ole ongelmallista anonyymien "kurmuutus", vaan kun ne ei sitten tosi paikan tullen pystykään vastaamaan sanoistaan.
Minähän rakastan väittelyä, se on parhaimmillaan kuin miekkailua.
Mutta kun otan kaksintaisteluhaasteen vastaan, niin yksin odotan auringonlaskussa toista osapuolta.
Paskat housussa on arvatenkin vaikea suihkia peitsellä,
okei, saatat tietää tilanteeni: olen aika paljon poissa koneelta tänä kesänä erinäisistä syistä.
Aina, kun olen tavoitettavissa, kunnon matsailu otetaan vastaan.
Anonyymitkin on matkoilla jne. mutta tämähän on toistunut vuosia.
Pari anonyymiä on mulle ilmoittautunutkin ja kertonut vahvasta lääkityksestään.
Olen antanut osoitteita, mihin kannattaa ottaa yhteyttä.
Puhelin mulla on jo vuosia ollut yöllä kiinni.
Rakentava ja purkava kritiikki ovat sitten asia ihan erikseen - ne kelpaavat aina!
Ugh! Olisin väitellyt.
Toivottavasti anonyymi vielä saapuu palstoille!
Mutta kyllä anonyymi(t?) aika hyvin miekkaili tuossa jokin aika sitten. Tos yhessä lootassa.
Tästä tulikin mieleen, dear anonyymit:
jotta ns. erottuisitte, niin ottakaa itsellenne pseudonyymi (esim. "nero" tai "pillunpäre") ja käyttäkää sitä. Muttei tartte. Mut aattelin. "Päivystävä entti" olisi aika hyvä.
Lähetä kommentti