tiistai 19. maaliskuuta 2013

kirjakevättä turpaan, tupaan käräjiin


Eletään kirjakevättä, aikaa ennen ja jälkeen kirjasyksyn. Olen huomannut, että ne, jotka ovat kirjasyksyssä (alias norsujen hautausmaalla?) ovat ärsyyntyneitä kirjasyksystä, omasta vuodenajastaan. Se on turhaa. Me kaikki tavoittelemme kirjasyksyyn vaikken puhukaan kuin omasta puolestani. Ja monen muun. Kesällä kirja kesii. Talvella pesii, residenssissä. Kirjan voi "bongata" pihapuusta ja sillan alta.

Tänä kirjakeväänä olen saanut kolme vaihdokasta, jotka esittelen nyt saamisjärjestyksessä. Esittelyni on definitiivinen, lukkoonlyövä ja tyhjentävä.

Ensimmäiseksi sain kangasalaisen nahkatakkimies Tony Laineen runoteoksen Vulgaari pareketervehdys. Kirjasta löytyy sanoja kevytmodernismista katurunouden kautta avantgardeen. Proosaruno unohtui, lukekaa vaikka "Runtelemisen basicsit", on siinä katuakin ja avantia. Kasarimies tämä Laine on! Kirjoittaa minulle tärkeistä asioista ja sopivan kierolla tavalla, eli todella kierosti.

Seuraavaksi tulee Merja Auerin Silitän katajaa. Teoksessa tiedetään vähän, enemmän uskotaan ja eniten epäillään. Pidän tällaisesta järjestyksestä. Tosin olen aivan jäävi sanomaan. Mutta on tämä kaunis runo, kevytmodernistinen, mikä ainakaan minulle ei ole huono asia:
olet puheensorina
kahvitilkka kupin pohjalla

puun ääriviivat ikkunassa
Tai sivun 58 runo, joka vie aatokseni Tapani Kinnuseen, jonka Haitin runot ovat jääneet aivan vaille huomiota, vaikkei niitä ole vielä julkaistukaan, joten pari sanaa lienee niistä paikallaan. Lainaan katurunoilija Kinnusen runon "Toukokuu":
Vätin miehen kanssa
kirjallisuuspalaveri
Liljan patsaalla.
Minulla oli oluttölkki
ja pieni Jägermeister.
Vätin miehellä
pari oluttölkkiä
ja puolenlitran Koskenkorva.
Pistimme Suomen
runouden ojennukseen.
Soitimme Mika Terholle
ja Timo Hännikäiselle.
Asiana Turun Runoseminaari
kulttuuripääkaupunkivuonna
2011.
Haukuimme hesalaisia
hakukonerunoilijoita.
Kehuimme Saarikoskea
ja Eino Leinoa.
Pena esitteli Parabellumiaan
runoseminaarissa 1962.
Nyt oli aika
hakea Suomi-konepistooli.
Emme olleet kumpikaan
käyneet armeijaa.
Minä olin sivari,
Vätin mies hullu.
Siirryimme joenrantaan
Titanikin terassille.
Alkoholi meni päähän,
heitimme legendaa
paikalle osuneille
kuvataiteilijalle
ja toimittajalle.
"Olen körttiläinen",
Vätin mies sanoi.
Tämä on hyvin ilkeämielinen runo. Vien tästä käräjiin. Runo vääristele todellisuutta ja esittää suoranaisia valheita. Kinnunen maksaa tästä vielä minulle pitkän sentin kipurahoja.

Ensinnäkin Kinnunen väittää, että minulla olisi ollut "pari oluttölkkiä", mikä on täyttä valehtelua, sillä kuusi ei ole pari. Toiseksi, Koskenkorvani ei ollut puolen litran tilavuutta, sillä join ns. Eurokossun, jonka tilavuus on 0,7 litraa. Lisäksi, jos arvon runoilija olisi tahtonut korkeudestaan mainita, join myös valtaosan hänen Jägermeisteristaan ja oluttölkkinsä jämät.

Runo kertoo aivan valheellisia asioita "Vätin miehestä"! Onneksi korjasin tässä ja näin asiavirheet.

9 kommenttia:

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Menimme muuten Apteekin terassilta vielä Bar Bristoliin, jonne mulla oli piikki auki vedonlyönnin seurauksena (baarin omistaja hävisi parikymmentä tuoppia).

Sieltä mentiin ulos vähän sekavassa tilassa, kunnes viereen kurvasi auto, josta pappi poimi sinut kyytiin.

Minä jäin oman onneni nojaan ja kirjoitin seuraavana päivänä tuon runon.

Kippis!

PS. Haitin runot tosiaan menevät kirjakauppoihin kautta maan lähiaikoina, mutta aamun TS:ssa niiden arvostelu jo oli:

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/463944/Tuttu+ja+turvaton+rytmikone+muistelee

Kippis! Kippis!

Sami Liuhto kirjoitti...

Se oli snagarin kautta kotiin!

Mut astuit ja istuit itsekin siihen autoon. Vai muistanko väärin. Kellokin oli kuusi. Illalla.

PS: Tämä varmasti ärsyttää monia, "sitä saatanan keskinäistä lipomista jne."

Kippis eli get pissed.

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Perkules!

Käytiin snagarilla, joo, mulla meni vähän maha sekaisin.

Mut sä menit autoon ja mä bussiin, tästä olen aika varma.

Toisin päin se ei voinut olla. Tulikohan tuosta se Kinnusen nakkikioski -blogi?

Sami Liuhto kirjoitti...

"Kinnunen tahtoo illan päätteeksi snagarille", on lentävä ja kiertävä sanonta Turussa. Oot legenda, sillei maha enää mitään ees paksu mahas. Myös nimiisi pannaan kaikenlaista mitä et oo sanonut tai pannut. Nimissäsi pannaan. Sitten kun ruokkolaskuja alkaa tulla niin tilanne on hankala!

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Olen legenda, mutta kuolemani jälkeen pyhimys.

Mites suu sitten pannaan?

Sami laihtuu, minä lihon. Tää menee koko ajan väärin päin.

Kuka tilasi makkaraperunat majoneesilla? Oma vika!

Nyt Blondie levylautaselle...

Tony Laine kirjoitti...

Kiitos huomioinnista, herra Liuhto. Sulkeudun suosioonne. (Halusin välttämättä päästä käyttämään tuota vanhaa sanontaa. Se on mielestäni hieno ilmaus, jota kuulee nykyään liian harvoin. Sellaisia ei vain enää valmisteta, mikä on tietysti harmi.)

Sami Liuhto kirjoitti...

Se on totta, enää ei valmisteta ei. Tai valmistus on siirretty Kiinaan. Tai Haitiin. Haitille. Kiinalle Kiin alle. Kii nalle. Valmistus upposi Kiinaan.

Merja Auer kirjoitti...

No niin, nyt olen lukenut oman vaihdokkaani, ja löytänyt sieltä kaunokaisen:

nukun
a.k.a.
ala, mu' Jumala

Taivasikävä.
Leikin.
Ikielävä.
Kisaviat.

Tässähän on nähtävissä täysi teksti ja kokemus, jossa yhtyvät tunne, ajatus ja toiminta toisaalta ja toisaalta rento lepo ja nöyryys.

Sami Liuhto kirjoitti...

Sen verran kehun, että pidän itsekin tuosta. Epäilemättä tehty aamuyöstä, niin kuin melkein kaikki nuo.

Tämä päivä meni sitten turhuuteen. Vähän mietin, että tällä viikolla olisin tehnyt Rekola-kirjaa mutten ole tehnyt, no, viisi kuukautta aika. Kyllä täältä pesee. Sille voi antaa nimeksi "Tapaammeko vielä?" tai "Kun kuollaan".