keskiviikko 20. elokuuta 2014

mailleen-menon alkua

Kun elää niin oppii. Pitkät ajat luulin, että palindromejakin saa tehdä niin, että on lyhenteitä ja eri kieliäkin. Minusta kun on niin hienoa että AD on DA. Mutta ei se ole hienoa, ei pidä oleman lyhenteitä eikä kielellisiä eroavuuksia. Näin meillä, Suomessa. Se on pelkkää tuuria, jos tässä maassa selviää hengissä ellei ole raatilainen ja vartija.

Minua tämä alistamisen kulttuuri karsastuttaa, koska tapaan tehdä mitä sattuu, ja trauman juuret toki juontavat varhaisiin vaiheisiin, kun jouduin olemaan karkeissa käsissä, känsäisissä kourissa. Nauraminenkin oli joskus liikaa. Nyt on sitten käynyt niin ettei minulle oikein edes väitetä vastaan, enää, vittuiluviulu on vaiennut eikä minun ole sitä yhtään ikävä.

Italiasta palattuani olin melko varma, että minut yritetään murhata, koska olin niin paljon aukonut päätäni, mutta sattumalta jäin henkiin ja tiedän mistä sattuma johtui. Mutta vaaran hetkiä on yhä edessä! Nuo hölmöt kyllä jaksavat odottaa, sillä heillä ei ole mihinkään kiire, sillä heillä ei ole mitään tekemistä ja jos heillä olisi tekemistä niin sitä, tekemistä, katsottaisiin pahalla silmällä, joten he ovatkin tumput suorina kadunkulmassa syljeskelemässä ja esittämässä arvioitaan tekijöistä.

Turusta olisi päästävä pikimmiten pois, sillä olen suututtanut nämä lahjattomat hölmöt, ja suutuksissaan he ovat siksi etten ole heidänkaltaisensa, mikä on kovin ikävää heille muttei minulle. He panevat juoruja liikkeelle ja uskovat niihin itse. Se on hyvä se. Minulle he eivät merkitse mitään paitsi fyysisen väkivallan uhkana, mutta minä merkitsen heille kaikkea. En tämmöisestä kirkonkylämentaliteetista niin välitä ja se mentaliteetti on tämä:

"Kirjailijat julkaisevat teoksia entistä tiheämpään tahtiin. Kirjallisuustoimikunta ei halua kannustaa kirjailijoita nopean kirjoittamisen kulttuuriin, sillä se saattaa johtaa siihen, että teokset julkaistaan keskeneräisinä.
Vaikka monet lukijat suosivat sarjakirjallisuutta, kirjallisuustoimikunta haluaa suunnata tukea ennen muuta yksittäisten teosten kirjoittamiseen."
Tämä on hyvin ahdistavasti ilmoitettu ja toivon että ilmoittajat häpeäisivät, mutta eiväthän nämä osaa hävetä, mutta voin hävetä heidän puolestaan, koska "- - tuntui siltä, kuin häpeän pitäisi jäädä elämään hänen jälkeensä."
 

Ei kommentteja: