sunnuntai 10. elokuuta 2014

Nyt räksytän, äh, unohdin mistä piti räksyttämäni, se oli mielessä kun avasin koneen mutta unohtui. Ai niin, proosa! Hyi yäk en tykkää yhtään! Vaikka olen äärimmäisen perverssinen ihminen eikä mikään epäinhimillinen ole minulle vierasta, niin jossain se raja tulee minullakin vastaan ja se raja tulee minulla vastaan proosassa, sillä mitään en niin kaihda ja vihaa kuin proosaa. Sanakin aivan perverssi. Itselleni tyypillistä masokismia onkin, että olen lupautunut kirjoittamaan kolmetoista romaania ja se kolmas on ollut tulostettuna varmaan jo viikon, mutten tahdo siihen koskea, koska kädet likaantuvat ja tulee inhottava olo. Kuusi noista kirotuista romaaneista olenkin jo kirjoittanut ja vain ilkeilläkseni kirjoitan myös loput seitsemän, näyttääkseni koko maailmankaikkeudelle että minulle on turha tulla avautumaan, minä sanon aina viimeisen sanan. Että vihaan romaaneja! Milloinkaan en ole lukenut aavistuksellisellakaan mielihalulla edes riviä romaania, jokainen sanakin on ollut täyttä tuskaa.

Ei kommentteja: