Sivut

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kirjettä on kirjoiteltu, sitä on nyt yli 50 liuskaa, kun julkaistuna tässä blogissa on vähän yli 30 liuskaa. Kai se menee Amokiin, kirje, en minä tiedä. Uskaltaako sitä kukaan julkaista, kun siinä on ihan nimillä kerrottu ihmisistä vähän sitä sun tätä. Näkemykseni mukaan olen kertonut vain väärinkäytöksistä ja rikoksista, enkä ole kertoessani syyllistynyt rikokseen, mutta todistustaakka on minulla. Mitä tulee todistustaakkaan niin näillähän ei ole todistustaakkaa milloinkaan, he vain käyvät taksilla matineoissa kertomassa sananvapauden tilasta. Ei sananvapaudella ole tilaa, sillä sitä ei ole, sille ei tarvita tilaa. Mitä vittua joku ämmä kärisee "eriarvoisuudesta", kun on itse sitä toteuttamassa? He käyttävät tiettyjä ihmisiä hyväkseen ja merkittävin tuollainen vähemmistö on nykyisin maahantulijaporukka. Sitten nämä seksivähemmistöt.

Minun käy sääliksi niitä, jotka luulevat, että nämä paskiaiset antavat heille tukensa huomennakin, sillä huomenna heillä on taas jokin muu vähemmistö kupattavana. Aika pientä on jonkun lähiörasistin toiminta tähän verrattuna, jonka pahin ongelma on se, että hän käyttää "rasistien retoriikkaa" ja on tullut romanien hakkaamaksi. Ei tuommoisella lähiörasistilla ole mitään mahdollisuuksia, sillä ei kalliolaista vähemmistöjen hyväksikäyttäjää ole arabijengi koskaan vetänyt turpaan, mihin on kaksi syytä. Ensinnäkin hyväksikäyttäjä ei ole milloinkaan tavannut arabijengejä ja toiseksi arabijengit tietävät, että hyväksikäyttö on molemminpuolista. Toivottavasti tietävät, ehkeivät aina tiedä, ja silloin minun käy sääliksi arabijengiä.

Otin tähän esimerkiksi arabijengin, enkä esim. somalijengiä, koska olen saanut turpaan vain arabijengiltä. En ole ihan varma, mikä jengi minut on ryöstänyt, mutta molemmissa jengeissä oli sama jäsen, joka ryöstämisen jälkeen mutta ennen turpaan saamistani oli Iltalehdessä kertomassa toiminnastaan Non-Violence Clubissa (en ole varma nimestä, enkä tarkista nimeä). Nämä tapahtuivat Helsingissä, Torniossa otin pataan kantasuomalaisilta noin kahdesti. Mannejen kanssa olin Torniossa hyvissä väleissä, vaikken ostanutkaan heiltä huumeita ehdotuksesta huolimatta. Erästä kaveria ne olivat seuranneet autolla, kun oli ollut erimielisyyksiä. Eivät mannet seuraa kalliolaisia hyviä ihmisiä autolla, sen verran on niilläkin järkeä päässä että tajuavat jättää hyväntekijänsä rauhaan. Minulle sanottiin Torniossa, että älä suututa mustalaisia, yritin pitää sen mielessäni, suututin vain Tornion kantaväestön.

En pidä ryhmistä, jengeistä, porukoista, heimoista enkä mistään liittymistä. Niiden kanssa on aina vaikeuksissa, jos esittää poikkeavan mielipiteen, olet sitten poppoon jäsen tai et ole. Nämä Kallion paskapäät ovat vain viimeisin kohtaamani ryhmä. Nämä ns. suvaitsevaiset. Hyi vittu että vihaan heitä. Olen moniarvoisuuden kannattaja, enkä tuommoisen ryhmäidiotian.

Ei kommentteja: