Näin tein. Jokainen rivi, sivu ja aukeama on suunniteltu toimimaan yksin, yhdessä ja kokonaisuudessa. Anagrammeja on satoja, kuten myös palindromeja, joista pisin on noin 1900 sanan pituinen. Minä en todellakaan muista, mitä kaikkea siinä on. Eräs juttu, mitä tahdon korostaa, ovat ns. lipogrammikäännökset, eli runossa on huomioitu vain rivit/ säkeet, joissa ei ole a-kirjainta eikä runon käyttämän kielen yleisintä kirjainta. Ezra Poundin Cantosista tuli näin tehden kymmensivuinen ja Kenneth Goldsmithin Capitalista noin 30-sivuinen (vähintään kaksisanaiset lauseet).

Luin Goldsmithin yli 800-sivuisen sitaateista koostuvan kirjan 4–5 kertaa, mutta veikkaan, että käännöksessäni on yhä virheitä. Lähetin käännöksen Goldsmithille ja kai hän oli vähän ihmeissään. Hän viittasi Christian Bökiin, että hän ei tiedä meidän lisäksemme muita, jotka käsin olisivat menneet läpi lähdetekstiä ilman mitään tietoteknisiä työkaluja.

Varovasti arvioiden yhteen sivuun teoksessani on mennyt työaikaa kymmenen tuntia. En minä voi verrata teostani Suomessa ja suomessa mihinkään muuhun kuin Timo Salon koko ajan tekeytyvään anagrammieepokseen.

Tahdon teokselleni näkyvyyttä, sen ei pidä jäädä piiloon Amokin tavoin, vaan ihmisten pitää tietää siitä. Siksi esim. Käsite-Kirjat ei tule teostani julkaisemaan.