Tässä on käsikirjoitusta Amokista. Mitähän tuolle marginaaliin kirjoitetulle kävi? Siis jo neljä vuotta sitten olen vaihtanut välimerkit "kirjoitettuun muotoon". Tutkisipa joku tätä kirjaa, mitä kaikkea sieltä löytyy, saa minultakin kysellä.

Ehkä tuo marginaaliteksti päätyi "Amok-runoihin", joka on tyhjiössä nro 14 (vai oliko 13). En ole varma. Asian voisi tarkistaa. Olen kirjoittanut viimeisen 15 vuoden aikana niin paljon, etten enää muista missä mikäkin on. Tai pariin viime vuoteen en ole enää kirjoittanut, mutta vuodet 2011–2023/2024 olivat hurjan kirjoittamisen aikaa.

Enää en juuri kykene kirjoittamaan, etenkään, kun vastaanotto on ollut olematonta tai parhaimmillaankin nuivaa. Poikkeuksena toki se ainoa kritiikki Amokista. Siitä voisi löytää niin paljon, Amokista, koko tuotannostani. En millään viitsisi odotella postuumia aikaa ja "löytämistä", mutta ilmeisesti se on ainoa vaihtoehto. Katsoin huvikseni myös lipogrammiromaania/ -runoelmaa/ -eeposta, se päättyy sivulle 704. Tahtoisin, että sitä olisi vähän enemmän, yli 800 sivua, mutta tuonne saakka ylsin. Kuitenkin yli puolet lipogrammiaineistosta on sijoitettu kirjeromaaniin, jossa sanoja on melko tarkkaan puoli miljoonaa. Ehkä nämä teokset ja muutama muu tulevat vielä joskus julki, ehkä eivät.

Viime päivät ovat olleet aivan liikaa, mutta näin on ollut ennenkin. En edes ymmärrä, miksi yhä viitsin olla, kun olen jonkinlainen mittari kamaluudelle. Istun kotona ja yritän kestää, kun lenkillekään ei näiden keuhkojen kanssa enää ilmeisesti koskaan pääse. Onneksi viime kesänä sain juostua tekokulmillani, muistelen sitä aikaa lämmöllä. Tätä ei pitäisi julkaista, vaan siirtää taas johonkin päiväkirjatiedostoon, mutta menköön. En minä olisi halunnut tällaista, mutta tätä tämä elämä on ollut.

(4.5.2026)