Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Tuli mieleen tuosta tekemisestä että luin kirjan The End of Oulipo ja siinä vähän toivoskeltiin, että oulipoajat keksisivät jotakin uutta. Tämä on totta. Vaikken oulipolainen olekaan, edes MKS:läinen, niin yritän keksiä jotakin uutta. Täällä IHAN YKSIN ouliposkelen. Tietääkö Oulipo, että suomeksi se on toisinpäin "opi, luo"? Asiasta voisi kertoa heitille. Heittää koirille. Eilen harjoittelin oulipolaista kirjainpudottelua tapaan
kärisi alkaa alkiona kyllä ärisi alaa aliona yllä
&
rahaa harrasti rankka ahaa haasti ankka
Tuo 1. on kieltämättä aivan paska. Toisessa on jo vähän yritystä. Ryitystä. Minkä matemaatikon Vätti on minussa menettänytkään! Teeskentelin tuossa luposti toista runoteostani ja olen keksaissut siihen sellaista jäynää, että se naurattaa itseäni. Huomasin, että siinä viittaillaan vähän kuin eräässä viimevuotisessa romaanissa!
3 kommenttia:
Poeettinen ajattelumme on eriävää.
Kahvita vaikka kahdesti, helposti.
Poeettinen ajattelumme on eritettä.
Minä juon nyt kahvia.
Tuli mieleen tuosta tekemisestä että luin kirjan The End of Oulipo ja siinä vähän toivoskeltiin, että oulipoajat keksisivät jotakin uutta. Tämä on totta. Vaikken oulipolainen olekaan, edes MKS:läinen, niin yritän keksiä jotakin uutta. Täällä IHAN YKSIN ouliposkelen. Tietääkö Oulipo, että suomeksi se on toisinpäin "opi, luo"? Asiasta voisi kertoa heitille. Heittää koirille. Eilen harjoittelin oulipolaista kirjainpudottelua tapaan
kärisi alkaa alkiona kyllä
ärisi alaa aliona yllä
&
rahaa harrasti rankka
ahaa haasti ankka
Tuo 1. on kieltämättä aivan paska. Toisessa on jo vähän yritystä. Ryitystä. Minkä matemaatikon Vätti on minussa menettänytkään! Teeskentelin tuossa luposti toista runoteostani ja olen keksaissut siihen sellaista jäynää, että se naurattaa itseäni. Huomasin, että siinä viittaillaan vähän kuin eräässä viimevuotisessa romaanissa!
Lähetä kommentti