hullun tunnustuksia
Minua pelottaa kommentointini, kun siitä voi olla hirveät seuraukset ja olin peloissani mitä tästä seuraa, että millainen ryöppy tulee tällä kertaa ja erää niskaan, muttei tullutkaan. Vielä. Kommentoinnissa on oltava todella tarkkana. Ensinnäkin siinä, mitä kommentoit, sillä kenties et kommentoi sitä mitä merkintijä tahtoo että kommentoitaisiin. Tai sitten kommentoit väärin. Tai yleensä puhut asian vierestä. Minun blogissani saa kommentoida ihan mitä tahansa tai olla kommentoimatta, mutta näin ei aina ole, hyvin tarkkaa on kommenttien seuranta, moderointi. Noin kerran vuodenajassa saan sähköpostia aiheella "miten olet kommentoinut väärin". Yhden sähköpostinkirjeenvaihdon olen julkaissut, mutta siinä minä olin yksin ja vastassa ihmeellinen mafiaorganisaatio, joka kuulemma on riidoissa vähän muuallekin. Muttei sitäkään olisi pitänyt tehdä. Sen sijaan minun olisi pitänyt äkätä jo aiemmin millaisen porukan kanssa olin tekemisissä ja kun en äkännyt niin minun olisi sitten pitänyt pitää turpani tukossa ja olla näyttämättä muidenkin aukinaisia turpia ja mitä niistä valuu. Joskus niin keskustelututtaa. Se ei ole hyvä asia. Yritän olla mahdollisimman hiljaa ettei kukaan hermostuisi. Tavoitteeni on, etten sanoisi enää mitään, mutten onnistu tavoitteessani mikä paraikaa on kiusallisen hyvin nähtävillä. Tahtoisin vain että olisi hiljaista. Enkä siinä onnistu. Milloinkaan. Jotenkin tuntuu, että lopuksi se olen minä, jolle jää huono olo. Että muilla on hyvä olo. Se ei voi olla niin. En tiedä. Kai me kaikki ollaan menossa hirteen. Vai onko ihmisillä erilaisia tapoja elää ja olla. Kenties jotkut ovat onnellisia, edes välillä. Eivät koko ajan kärsi. Pelkään aivan tolkuttomasti sitä, että minuun suututaan, olen tullut aivan hysteeriseksi siitä, tilanne on viime aikoina ollut pahenemaan päin. Menneisyyden huonouteni vainoavat minua. Tänään kirjakaupassa mietin sitäkin, miten typerästi olin kohdellut erästä kirjailijaa, kun selailin hänen kirjaansa. Hävetti. Kysyin syksyllä T.L.:ltä, miten sitä jaksaa "kiistojen" kanssa ja hän oli vähän sitä mieltä, että niihin tottuu. Hänellä on vuosikymmenien kokemus kirjallisista kiistoista ja muistakin kiistoista. Minä en tahdo tottua vaan tahdon olla poissa kiistoista. Ne häiritsevät minua suuresti. Päivä menee pilalle, montakin päivää. Ja tämä vain siitä syystä, etten ole tajunnut olla hiljaa niin kuin lähes kaikki muut tajuavat olla ja jos jotakin sanovat niin asiallista asiaa. Tätä piirrettä vihaan itsessäni erityisen paljon ja se on merkittävää sillä vihaan itsessäni kaikkea. Pahaa on myös "kiinnostukseni sosiaalis-yhteiskunnallisiin asioihin". Pysyisinpä edes estetiikassa. Pyrin kaikesta yhteiskunnallis-&c.:stä pois, kun ihmiset niissä asioissa herkästi hermostuvat, vaikkei mielentyyneys pysy aina estetiikassakaan, mutta kuitenkin paremmin. Estetiikkani on sellainen, ettei olisi muuta kuin estetiikka. Muilla saa olla, mutta siis minulla vain estetiikka. "Saa olla"? Mikä totalitaristi oikein olen kun näin pöljiä päästelen suustani, kielestäni se totalitarismi hienosti löytyy. Tolstoin Ylösnousemuksesta opin, etteivät ihmiset milloinkaan eivätkä missään voi olla tuomareita. Yritän muistaa tämän mutten tule muistamaan vaan olen jatkuvasti tuomitsemassa lähimmäisiäni. Silti minun on syytä yrittää, pyrkiä tuomitsemattomuuteen. Tänään nolotti kun tuli nuo 12-projektin viimeiset kirjat. Sillekin olen äkämysteillyt. Mikä minä olen sanomaan, en mikään. Minut ohitetaan aina kun olen tämmöinen idiootti, siksei Papinniemikään minulle koskaan vastannut, vaikka vastasi muualle. Ei näitä kiistoja enää, etenkään, kun en ole kiistoissa vaan kiistojen ulkopuolella, itsekseni huutelen. Kävin katsomassa 12-projektia ja siellä oli näitä "poimintoja internetistä", ja vaikka olen usein 12-projektia kommentoinut niin ei minua siellä linkattu, kun olen tämmöinen idiootti. Minun pitäisi ymmärtää ettei kommenttejani kaivata, mutten ymmärrä vaan minulle pitää idiootille suoraan sanoa. Turhaan pahoitin mieleni ignoreerauksesta. Ei hulluja huomioida. Sain viestin, että Tolstoin Tunnustuksia on saapunut postiin. Haen sen huomenna ja saan siitä lisävirikkeitä. Pitäisi tehdä elokuun lopuksi kirjanen Juhani Rekolasta ja kai sen teen, vaikka ihmettelen että miten sen teen, kun tuota kirjoittamista muutenkin piisaa, mutta ehdin vallan hyvin, sillä olen aika nopea kirjoittamaan. Jälki toki on kelvotonta muttei se haittaa.
45 kommenttia:
Hörs, mikä mielen hajoaminen täällä on päässyt tapahtumaan, hyvässä mielessä siis.
Kommenttini on vain tällainen visite de courtoisie, tarkoituksena esittää kiitos siitä, että linkkasit Moulinin artikkeliin jutussasi. Musta on kiva, että me laadunvalvontayksikköläiset visiiteraillaan toistemme luona ja linkkaillaan ja vinkkaillaan muutenkin.
Pakko muuten tunnustaa: Papinniemi ei vastannut mullekaan :D!
Luulin olevani ainoa hyljäkki ja piehtaroin traumassa mutta näköjään suotta. Näköjään tosiaan missään ei voi olla uniikki.
Uniikkiutta ei ole. Yritän näissä merkinnöissäni vähän kuvata ihmistä, pyrin kuvaamaan itseäni, mutta usein sorrun kuvaamaan muitakin.
Luen blogiasi, kun siinä on oikeasti syvää ja pitkää analyysiä erilaisista asioista. Itse lähinnä rääpäisen kaksi riviä ja se siitä sitten. Luen myös Kinnusta. Kuin avointa kirjaa!
Sitten ihan toista asiaa:
Mainitsen vielä, että ostin viime viikolla Sammakon kirjakaupasta, oltiin perjantaita, kahden euron lootasta kahdella eurolla Kari Aartoman Betonischubertin. Siinä on kanssa yksi tulokulma katurunouteen, josta ei ole lähtökulmaa. Vai onko niin että kerran katurunoilija, aina katurunoilija? Siltä tuntuu. Ainakin maineen tasolla on aina katurunoilija. Aartoman runot ovat hyvin syvällisiä, siksi kai niitä luen, ja huumoria pakkaa aina väliin kuin Mika Kivelä ostajalle ostokohteen. Kivelä on oma juttunsa, sillä hänellä on oma juttunsa. He ovat katurunoilijoita ja hyvin eri tavoin. Keskellä keikkuu Kinnunen, tuo perinteen aloittaja, Turun Juice Leskinen. Jos joskus alan kirjallisuustieteelle, mitä toivottavasti en milloinkaan ala, kirjoitan tutkielman näistä hyväkkäistä otsikolla "Mä näitä katuja runoan kai viimeiseen asti".
Ulossulkeminen ja ignooraaminen on usein seurausta siitä, ettei tahdo tai suostu pelaamaan Niiden säännöillä. Voi kai se hulluuttakin olla, tai sitä, että Ne toivoo, että kun ei huomaa, niin ei tule myöskään vahvistettua huhupuheita keisarin vaatteettomuudesta tai jostain muusta itselle epämiellyttävästä. Siis eräänlaista auktoriteetin ylläpitämistä tai ainakin pyrkimystä siihen.
Ja sitten kun raivostut, sanotaan, ettei tuollaiselle raivoajalle pidäkään vastata.
Tosin usein jo alunperin asettelen sanani päin ahteria.
Moulin-blogissa on muuten tästä vastaamattomuudesta artikkeli, mikä soitteli niitä säveliä, joista pidän. Ylen tylyä on kun ei vastata. Siksi pyrin itse aina vastaamaan, kun ainakin minua nolottaa kun on kommentoinut ja sitten kommentti jököttää ihan yksin. Eikö kuulu käytöstapoihin vastata? Täytyykö jokainen asia erikseen opettaa? Sitten se olen minä, joka saa syyt niskoilleen huonosta käytöksestä, kun saan raivarin. Seuraavaksi minua tölvitään raivoamisestani tai ollaan hiljaa, sitten häpeän ja lopuksi olen vähän lähempänä hirttäytymistä. Onko Niillä paha olla? Minulla ainakin on. Tahtoisin että meillä kaikilla olisi hyvä olla.
ou my god, onpa ihanaa, kun sanoit että suakin asia vaivaa. Mulle käy aika usein niin, että kun sähköpostiin ei vastata järkevän ajan kuluttua, olen satavarma että muhun on suututtu ja vietän päiväni kelaten, mitä mä mahdoin tehdä, että taas kävi näin. Sitten kehittelen tilanteesta häpeää. Torjutuksituleminenhan sitä aiheuttaa muutenkin, ja sama kuvio aktivoituu, kun joutuu e-mail-hiljaisuuden uhriksi, vaikkei toinen osapuoli tarkoittaisi sillä mitään. Sama tunne tulee kun kirjoittaa blogia. Kun aktiivisesti keskustelevan alun jälkeen kaikki lakkasivat kommunikoimasta, mulle tuli fiilis, että mut on torjuttu ja olen omalla reuhaamisellani ansainnut jonkin friikkileiman, jonka vuoksi mua kartetaan. Näin ei välttämättä ollut (tosin saattoi kyllä ollakin). Oli kova homma pakottaa itsensä jatkamaan kirjoittamista ja häivyttämään nuo todennäköisesti pitkälti itsekehitellyt peikot päästä. Kommunikoimattomuus tuntuu rankaisulta, oli sen syy mikä tahansa ja se todella aiheuttaa hirvittäviä tunnetiloja. Siksi linkkipowerin antaminen ja kannustavat sanasi ovat aidosti kullanarvoisia.
Ilmeisesti joillakin ihmisillä ihan oikeasti on hyvä itsetunto. Muttei minulla ole. Tuskin tuntoakaan tai itseä.
Se, ettei tee mitään, esim. vastaa, on sillä tavalla kieroa väkivaltaa, ettei se suoranaisesti ole väkivaltaa lainkaan. Vetäisivät edes turpaan! Mutta se olisi teko. Ja teosta herkästi joutuu tilille. Tuollaista vastaamattomuutta harrastavat monet hyvätapaisina esiintyvät ja mukavina tunnetut ihmiset, joita kehutaan vähän kaikesta. "Aikamme omatunto", voi vittu en paremmin sano. Voin joskus pienemmässä piirissä mainita nimiä, eikä toisaalta olisi mukavaa pahoittaa ihmisten mieltä, vaikka nämä itse pahoittavat mieliä. Vai eivätkö ne tajua mitä tekevät? Olen onnellinen tästä keskustelusta, että löytyy ihmisiä joilla on samanlaisia kokemuksia. Sen verran tohdin paljastaa of the record, että Kinky Kinnunen kehui männäviikolla Heikkistä viisaaksi ihmiseksi. Että on Kinnusia ja Heikkisiä. On ihmisiä! Se on tärkeää. Eräs ystäväni lähetti postia ja kertoi viisauden, se meni tähän tapaan, eipäs kun juuri näin eli kopiopasteerailen ": aristokraattinen asenne – vaatikaamme itseltämme enemmän kuin toisilta." Tuskin pahastuu kun lainaan. Nyt katson jalkapalloa, siellä juoksee tämä Pukki. Hauskaa, että joukkueessa on 1-2 Eremenkoa, noin 1 Hetemaj (toinenkin on olemassa), Ring ja keitä kaikkia ihan Kosovasta saakka. Hradecky. Suomenruotsalaisia tietenkin puolisen tusinaa. Ja turkulaisia.
"Ja tämä vain siitä syystä, etten ole tajunnut olla hiljaa niin kuin lähes kaikki muut tajuavat olla ja jos jotakin sanovat niin asiallista asiaa." <- Hyvin samastuttavaa. Hyvin lohduttavaa. Tulee se kiva fiilis siitä, ettei ole uniikki, siis "yksin". Kohdallani olen tulkinnut tuon niin, että en osaa käyttää Internettiä. Paperijoukkoviestimissä mulla on nimittäin (ainakin omasta mielestäni) ollut tämä ongelma vain, sanoisin, alle kymmnekunta kertaa (tietenkin tämä johtuu osittain siitä, että ainakin teoriassa joku muu tarkistaa suollokseni ennen julkaisua), mutta netissä jatkuvasti. No jaa, ehkä en vain osaa pitää suutani kiinni, ja netti tarjoaa helpommat mahdollisuudet näyttää se kaikille, joita kiinnostaa katsoa. Tässä ei varsinaisesti ollut mitään uutta sanottavaa. Kunhan sanoin.
Internet on todella hankala viestin. Yleiseen käymälään tätä on verrattukin mutta tässä käymälässä ei ole koppeja eikä seiniäkään. Hyvin alastonta on. Ja sitten voi joku tulla kommentoimaan ihan väärin ja jos se väärinkommentoija olet sinä niin pahempi juttu. Eikä kukaan sano, että kiva kun yleensä kommentoidaan, ei, vaan ollaan hiljaa kun silleen ei joudu itse "herkän" "sielun" tulilinjalle. Jne.
"Asiallinen kommentointi", mitä ihmettä sekin on. Taitaa olla uuskieltä. Ennen puhuttiin sensuroimisesta.
Ihan periaatteesta minulla ei ole tässä sanavarmistusta, vaikka se estäisi sellaiset ulkovaltakunnalliset englanninkieliset kommentit jotka vissiin joku kone lähettää, vaan olen tässä paljaana ja vinkkinä siitä, mitä se näiden pösilöiden vapaus ja oikeus todellisuudessa on. Yksi merkki piilofasistista on sanavarmennus, muttei välttämätön merkki, sillä sanavarmennus on usein hyödyllinen kun sillä, tosiaan, voi estää ulkovaltakunnallista liikehdintää. Mutta kun näitä merkkejä kertyy puolisen tusinaa niin näkee sitten tapauksen ns. paljaana, tämän kaverin, joka yleensä on PEN-aktiivikin. Tosin PENissäkin on järkiporukkaa, vähän niinkuin Vihreissä ja Kokoomuksessa. Ammestyssäkin, vaikka itse olen enemmän Animalian miehiä tai siis "miehiä". No niin.
Mä koen että mulle tulee netissä ns. road rage -ilmiö. Ts. liikenteessähän osa ihmisistä, esim. minä, raivoaa muille ja on muutenkin epämääräisen paranoidin vihamielinen suhteessa muihin kulkijoihin.
Se johtuu ilmeisesti siitä että ihminen on sen koneensa sisällä suojassa. Tulee jokin ihme reviirinsuojeluvietti. Samalla tavalla netissä on oman reviirinsä sisällä.
Mulle helposti käy, että tulkitsen ihmisten viestejä aggressivisiksi ja toisaalta itse olen siksikin sitten aggressiivinen tai muuten vaan kömpelö. Vaatii paljon työtä,että pystyy purkamaan tämänkin, sinänsä todella luonnollisen road rage -kuvion.
Mutta kun olen ilmiön hokannut,en puolestaan niin helposti pelästy vihamielisyyttä internet-viestinnässä. TAjuan että se voi olla samaa perua kuin omani, eli ihan vaan tota primitiivistä road ragea, joka menee yleensä ohikin jossain vaiheessa.
Tämä kaikki kelailu saattaa kuitenkin johtaa sillai harhaan, että tosiasiassa ilkeily ON hiton hauskaa seurattavaa. Itse nautin siitä. Jos kaikki ovat koko ajan ihan lällyinä, ei sekään toimi.
Mä olen Sami nauttinut sun vähän piikikkäämmistäkin teksteistä (ja ne on olleet sitä tosi vähän, joten turhaan pelkäät olleesi sitä liikaa). Toivoisin näkeväni niitä lisää, olet todella hauska kun olet vihainen. Ja sehän on vain showta, kyllä kait ihmiset sen hokaavat.
Kiitos muuten taas kauniista sanoistasi. Mäkin arvostan Kinnusta ihan skybällä. Meillä on Kinnusen kanssa keskinäisen kehun kerho, mikä on mahtavaa, kun ollaan niin erilaisia tekijöinä.
Luin keskustelun, taisin sanoakin jossain, että tällä hetkellä seuraan (säännöllisemmin) vain Tytin ja Samin blogia...
monet muut joissa olen pistäytynyt ovat liian ennalta-arvattavia, niistä puuttuu hulluus ja riehakkuus - jota peräänkuulutan myös kirjallisuuteen.
Ei pidä painaa jarrua, jos tie on suora ja hyvä keli.
Jyväskylän kirjamessujen iltaklubilla oli kyllä myös hiivatin nastaa, pöydässä istuivat Mikael Brygger, Kristian Blomberg, Juri Joensuu... ja viisi muuta.
Yhteinen sävel löytyi nopeasti... eri tulokulmat kirjallisuuteen / runouteen ovat eduksi, kun jokainen tajuaa, että hiillos pitää saada kuumaksi.
Muuten meidät hukka perii!
Mukavaa pääsiäistä kaikille,
Tapani
Ensinnäkin minua kiehtoo tuo Moulinin ns. alusta. Se on hieno. Ihailin ns. alustaa tänään ennen kuin lähdin salaiseen Trystero-tapaamiseen. Road rage on hyvä vertauskohta! Olen itse huomannut, että tässä koneella on ikään kuin omassa kuplassaan ja jos ja kun irrottauttuu hetkeksi niin näkee, ihanko totta, asioita laajemmin eikä kirjoita ihan mitä sattuu, vaikka siihen tottuu. No niin. Siis, minulla on trauma joka periytyy päivämäärältä 11.11.11. Meni ihan seuraavan vrk:n puolelle, valitettavasti. Olen ylivarovaistunut ja katson tarkasti mitä sanon jne. ja aina sitten finaalisesti sanon jotakin ainakin omasta mielestäni typerää. Ja se riittää!
Salaisessa Trystero-tapaamisessa pohdimme ns. esityksen ja ns. toden eroja, että miten on. Se on hyvin hankalaa. Salainen Trystero-tapaaminen, joka päättyy alkavaan 49:n huutoon (ns. coitus int.), päätyi siihen, että hankalaa on. STT oli muutenkin vaiheikas.
Mulla pitäis olla sihteeri, joka purkaa näitä koodeja: Road rage...
Mrs. Google käänsi sen vitun vittumaiseksi aggressiiviseksi autokuskiksi.
Okei, olen näyttänyt autoilijalle ikkunaan koskien keskisormea, kun olen mennyt lastenvaunuja työntäen suojatien yli - paskahousu yritti ajaa päälle, mutta ei kantti riittänyt - eikä tullut ulos autostaan...
olen myös noussut autosta ulos kysymään takana tööttäävältä, että mikä mättää, kun alkoi töötätä samalla kun valot vasta vaihtuivat vihreäksi...
niin, toi 11.11.11 täytyy joku kerta purkaa siten, että homma pannaan tikulta ruutuun ja se katsotaan läpi.
Muuta mahdollisuutta ei ole. Minä kyllä luulen, että traumat tulee jo kauempaa, jos sille linjalle lähdetään.
Mut aletaan kelata taaksepäin ja tsekataan toi Runoseminaarivideo ensi alkuun... joskus?
Tai sitten hyppy eteenpäin kohti tuntematonta 14.14.14
(Johan Cruyffin numero)
öö... alkaa näyttää melko salatieteiseltä tämä keskustelu. Oletteko te sittenkin jotain vapaamuurareita tai jotain?
Mäkin näytän keskisormea ihan road ragena, viimeksi eräälle takana tööttääilijälle ja tosi usein kiertoympyrässä, johon sujahdellaan kolmion takaa jäiselläkin kelillä.
Jossain taisin muuten sanoakin, että mun blogialusta on Wordpress mutta siinä on ostettu Thesis-teema, joka mahdollistaa paljon enemmän kaikenlaisia muotoiluja. Olen ollut tyytyväinen siihen.
Sen kyllä haluaisin, kuten Samillakin on eli totaalisen anonyymi vapaa kommentointi, jossa edes mä en tietäisi kuka kommentoi. En vain ole vielä pystynyt selvittämää, miten se vörkitään wordpressissä.
Thesis-teema menee nyt tutkintaan jos & kun siinä on noita jutskia ja paljon. Ite kans näyttelen keskaria liikenteessä, siis sekä pulloa että sormea. Edellistä ollessani ei-ajamassa ja jälkimmäistä olin missä tahansa. Road rage on jotenkin hieno termi. Kinnunen, en ikänäs ees känäs aio kattoo sitä viteota. Mutta J. Cruyffiä katselee mielellään, vaikka toisellalailla mielellään kuin esim. Shakiraa. No niin, mikä liittää ns. yhteen Shakiran ja J. Cruyffin? Kysymys on helppo paitsi niille jotka eivät voi tietää, joille kysymys on mahdoton. Vastaan: Pique ja Barhelona. En ole niitä miehiä, tiedättehän, joten en katso J. Cruyffiä sillälailla. Piquetakaan. Shakira on Piquen puolisko, Pique pelaa Barcelonassa, minkä toiminnassa Cruyffffffkin on vaikuttanut. Selvitän selvää asiaa, joka on selvä asia kaikille muille paitsi niille joille asia ei ole lainkaan selvä asia.
Tein just kahdeksan kirjaimen pituisen ja korkuisen sananeliön. Kuuden onnistuu vielä iisisti. Sitten alkaa hirvittävät vaikeudet.
STT on salaseura.
Sami käyttää kasvuhormonia, varma tieto, sano STT.
Siksi nää päivitykset pitenee kuin kesäyöt.
Johan Cruyff oli ruohorunoilija, myös kirjeketjupolttaja, kunnes sydän sanoi Gordon BÄNKS!
Tähän vapaamuurariseuraan ovat etenkin naiset hyvin tervetulleita...
Nimimerkki Mimmiliiga
Naiset eivät voi tulla vapaamuurareiksi, koska kuulemma vapaamuurariksi pääsyssä tervataan munat. Tämäkin on STT:n varma tieto. Joten teidän täytyy nyt vain tyytyä omaan seuraanne. Ainakin tiedän miten te saatte aikanne kulumaan.
Thesistä ei taida valitettavasti saada Bloggeriin, ainoastaan wordpressiin. Olen varma, että bloggeriin löytyy jotain omia vastaavia ja ainakin varmaan on jotain ilmaispluginejä, joilla saa muotoiluja. Se vaatii vain vähän googlettelua, niin jo alkaa löytymään.
Tyylikkäin kombo on tietysti kun näyttää toisessa kädessä keskaria ja toisessa keskaria. Töihin menossa olevaan autokuskiin vaikkapa klo 9 arkiaamuna se tekee aina lähtemättömän vaikutuksen. Vähän niin kuin tuo Tapanin kaljallelähtökutsu tänään päivällä. Olin töissä ja toinen vaan huolettomasti kehuskelee kaljallemenolla. Kyllä korpesi olla pitämässä yllä maamme huoltosuhdetta!
Jyrki J. Kasvuhormoni and all his fiends they gonna bi with you till the end.
Vai miten se Tattooed Millionaire menee. (Bruce Dickinson 1990, from the eponymous album). Paninkin soimaan! Että on hyvä. Vaikka kai tässä ilkeillään suurimmalle idolilleni W. Axl Roselle (lisäksi idolatroin mm. Proustia, Tolstoita ja Dostojevskiä). Aion vielä tässä elämässä päästä samaan kuvaan Mr. Rosen kera ja se kuva tulee blogiini. Vannoisin näin tapahtuvan, ellei vannominen olisi paha jutun jutska.
Vastaankin heti uuteen kommenttiin:
Tutkailin thesiksen mahdollisuuksia ja haasteita, kuten amerikanistisesti sanotaan, ja se tosiaan on enämpi wordpress-jutska. Tuossa molemmat kädet keskarissa -gestiikassa on katurunon ainekset. Nyt soi: Bring Your Daughter to the Slaughter.
Vannominen on just noita vapaamuurariuden merkkejä.
Generoin muuten oikeasti Proustista päivällä seuraavan ajatuksen, koska luen sitäkin tenttiin parhaillaan ja mietin mitä siitä voisi sanoa blogissa, kun en pysty sanomaan siitä mitään hyvää.
Tuumin siis, että jos kävelisi kirjastoon proust kädessä ja tulisi auton yliajamaksi ja joutuisi sellaiseen koomaan, jossa ei voi liikkua mutta on tajuissaan ja joku luulisi, että proust oli onnettomuushetkellä kädessä, koska se on niin kovin rakasta luettavaa ja siksi päivät pitkät lueskelisi sitä koomapotilaalle lohdutukseksi joka ei voisi tehdä muuta kuin maata ja kuunnella. Niin tämä voisi olla yksi erittäin täsmällinen kuvaus siitä, mitä tarkoittaa käsite maanpäällinen helvetti.
Mutta siis totaalisen ok, jos sä tykkäät! Älä suutu kun sanoin näin, uik uik
Nyt soi: Tears of the Dragon.
Proust on mulle jotenkin että kolahti olympiadi sitten. Luin sen koko höskän enkä lukenut sinä aika mitään muuta. Sen jälkeen oli pakko mennä uudistamaan ranskan kielen taitoa ja tilattava lento Ranskaan. Jne. Käytiin Illiers-Combrayssa ja se oli kans sellanen Stendhalin syndrooma että. Mösjöö Parkko oli muuten kuskina. Yritin teeskennellä järkevää mutten tainnut onnistua. Mutta on totta, että Proust jakaa kansaa. Se on hyvä asia. Tosin jotkut ehkä diggaa siitä koska siitä "kuuluu" digata. Vaimo sanoi, että saan väitöslahjaksi plejadilaitoksen (editons Pleiade) Kadonneesta ajasta, joten vissiin pakko ryhtyä jatkoisille opinnoille, muuten en alkais, että saisin editions Pleiaden. "- Miksi väittelit? - Öö... Tota noin... (Fear of the Dark alko, aijaijaijai, siirryn kyllä kohta Wagneriin, se on jo niin heviä että hirvittää, diggaan myös Slayeristä, kovaa ja paljon) ... ai miks tein tän tylsän tutkimuksen... öö... kun koin tän aiheen kansallisesti tärkeäksi... öö... mitään muuta syytä ei oo vaikka Kinnunen onkin väittäny... se possu..."
En muuten oo kännissä. Ei mun tartte dokata. Oon sekasin jo valmiiksi.
Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan tehnyt eroa Marcel Proustin ja Lasse Pöystin välillä.
"Salainen Trystero-tapaaminen, joka päättyy alkavaan 49:n huutoon (ns. coitus int.), päätyi siihen, että hankalaa on. STT oli muutenkin vaiheikas."
Sami tässä turhaan mystifioi harmitonta ja toverillista tapaamistamme. Keskustelu tapahtui vapaa-ajalla julkisessa tilassa ja käsitteli pelkästään poliittisesti neutraaleja aiheita, etupäässä kirjallisuutta. Ainoan oikean Trystero-agentin näimme vasta kohtauspaikan edustalla, kun olimme lähdössä. Salaperäinen mies, jota emme kumpikaan tunteneet, tarttui hetkeksi Samia kädestä ja sanoi jotain epäselvää, "ei innosta yhtään" tms.
Jokin koodi tuossa kaikesta päätellen piilee, mutta henkilökohtaisesti haluan sanoutua irti ja pysytellä erossa kaikenlaisista hämäristä yhteiskunnan vastaisista intrigeistä.
Ei kai kukaan ota tosissaan noita vapaamuurari-huulia?
Kaksi hienoa rouvaa oli kahvilla Wiklundin kahviossa.
Toinen rouva oli lukenut edellisenä iltana eläin-lehteä ja kysyi:
-Tiedätkö miten leijonat naivat?
Toinen rouva:
- En, mieheni on rotareita.
***
Jos mulla oli jotain asiaa, olen jo unohtanut sen. Oikeesti leijun vieläkin "Haitin runojen" tiimoilta - miten helvetissä mä onnistuin kirjoittamaan ne runot... kysyn itseltäni.
Olen myös iloinen ystävistä ja kavereista, turkulaisista ja hämeenlinnalaisista.
Terkkuja ja mukavaa ristiriipuntaa!
PS. Sami vois kertoa Tytille kuinka me tavattiin... siis mä ja Vätin mies... (aloitetaan tää psykoanalyysi siitä)
Toi rotari-zoukki oli hauska :D. Dilemma on leijonien ja rotarien välillä on vaikea mutta kiinnostava ja kansantaloudellisesti keskeinen. Toivotaan, että joku eksyy tänne valottamaan, jotta kumpi.
Mä melkein luulen-arvaan-tietäväni, mistä 49 ja trysterot ovat peräisin mutta koska kunnioitan ja pelkään kaikkia salaseuroja, huuleni ovat sinetöidyt.
Kerro Sami teidän tapaamisestanne, se olisi mahtavaa kuulla! Ja anteeksi, tein juuri Mouliniin kolmoispisteen käyttöä mollaavan artikkelin ja sulla on sitä käytetty vaiks kuin paljon tuossa yhdessä kommentissa. Voi itku. Öö, ällös hermostu artikkelistani, jos sen huomaat, niin muistaos, että puhun vain itselleni omasta proosa-dilemmastani.
Lasse Pöystin olisi pitänyt kertoa iltasatu Marcelille, niin ei olis tarttenu Marcelin haahuilla yläkerran käytävässä mutsia venaamassa, olis uni tullunna.
mitä tulee STT:hen niin olin hieman epätarkka, kiitos veli Jaakko tarkennuksesta. Tarkoitin tapaamisella nimenomaan mystistä miestä, veli X:ää, mutta alitajuisesti kenties tahdoin sekoittaa ihmisten mieliä, jottei meidän tepsiläisten aiekokonaisuus pääsisi tietoon, etenkin kun interistit meitä vahtaavat (ns. kaljupäiden vehkeily).
Kinnunen. Hän kirjoitti minulle sähköpostin ja vaati kaljaa. Sanoin että saa korkeintaan nyrkkiä. Ahteriin. Että näyttää olevan niitä miehiä jotka siitä pitäisivät. Sitten kävin ostamassa Agrimarketista punaiset kumihanskat ja menin toteuttamaan katurunoilijan toiveen. Vieläkin Hanttarin katuholvistoissa kaikuu katurunoilijan riemuhuuto. Kun hän sai kuulla, että olin soittanut naapurin ovikelloa vaikka ovessa lukee Hagert. Useiden leikkauksien jälkeen kykenen kävelemään yhdellä kyynärsauvalla ja muodostamaan kolmisanaisia lauseita. Lähimuisti pelaa toisinaan.
Olisi mahtavaa, jos joku kirkonmies (tai nainen) ottaisikin pääsiäisenä tämän viestiketjun mukaansa saarnastuoliinsa ja lukisi koko seurakunnalle...
Ne perinteiset jutut on jo niin kuultu!
Välillä naurattaaa ääneen... tota Samin viestin symboliikkaa mietin vielä vappunakin!
Tytti, kenen kanssa sä seurustelit blogeissa ennen kuin me tavattiin?
(se pyörittää varmaan pariakymmentä kundia sormensa ympärillä virtuaalimaailmassa ja ne kaikki luulee olevansa erityisasemassa)...
Lisään kolmen pisteen käyttöä, se on portti kovempiin välimerkkeihin...
ugh!
Tapani, mä en sosialiseerannut kenenkään kanssa, ja oli onnen kantamoinen, että nähtiin Talvipäivillä, niin tulin ainakin vähäksi aikaa ulos umpiostani, kiitos sinun. Sussa on sosiaalista älykkyyttä, joka saa näköjään myös lähimmäisissä hyviä asioita aikaan. Tämä lipevän kuuloinen mutta aito huomio sopii pääsiäisteemaan, eikö joo. Tosin sosiaalisten tilanteiden ahdistus pykii jo nyt taas pintaan... mietin, olenko tuonut jo liikaakin hiekkaa tämän blogin aulaan. Näin sos. tilanteiden ahdistujan pääkoppa toimii. Onneksi te olette kivoja tyyppejä. Ja hyviä läpänheittäjiä. Täällä viihtyy jo siksi. Koska sä Tapsa laitat taas jonkun jutun omaan blogiisi, niin voisi käydä laittamassa kommentin sinnekin?
"Pitkät ajat menin varhain nukkumaan Lasse Pöystin kertoman iltasadun jälkeen."
Kovat kundit ei päivitä blogia.
Ei vaan, kyllä mä sinne varmaan kohta taas jotain viskaan.
Pitää vähän puhaltaa vaan ylimääräisiä hönkäyksiä tänne Samin kulmille... (siinä se taas tuli!)
Kiitos joka tapauksessa vieraanvaraisuudesta Tytille ja Samille... (taas, mä mietin kato)
Älköön kukaan ottako paineita sosiaalisuudesta - se on joillekin luontaisempaa kuin toisille - molempi parempi...
Henkilökohtainen tunnustukseni olkoon, että nautin suunnattomasti älykkäiden ihmisten seurasta - kaikenlaiset hullutukset (konerunokokeiluineen :D ) on helppo antaa anteeksi, jos niitä tekee Tytin kaltainen huipputyyppi.
Näiden sanojen myötä sulkeudun kammiooni kirjoittamaan sulkakynällä jotain hullua...
Tapaamisiin, ystävät!
Just tein Tusinaromaani I:een (tämä on alanimi, päänimeä en paljastakaan!) korjaukset ja lisäsin kertapaikkaan... kolme pistettä.
Olen toivoskellut, että keskustelisimme näissä kommenttilootissa, niin että niin sanotut merkintänikin olisivat täällä lootissa. Ja muutkin voisivat lootiin merkinnöidä.
Pitkät ajat Lasse Pöysti merkitsi pikku-äidinpoika-Marcelille ihan älyttömän paljon.
Olisiko tuo Marcel enemmän teidän miesten heiniä, vai mikä mahtaa olla, kun ei se muhun iske.
Kahlaan juuri Proustin opusta Rouva Pöystin ympärillä.
Mä laitan tähän sieltä random-sitaatin, niin muistan sen ehkä tentissä ja häikäisen tentaattorin.
"Mitä taas rouva Pöystiin tulee, niin Pöystini ihmetteli, mitä etua rouva Pöystille saattoi olla siitä, että seurusteli tämän epäelegantin porvarispöystin kanssa." s. 116
Proust oli näköjään vasemmistolainen kansankiihottaja ja pöystifiili, mutta tämähän te jo tiesittekin.
Oriane Pöystes on suuria feminiinisiä esikuviani! Ja toki Kalle Pöysti.
Entisenä histfiilarina (homofiilari en oon!) tunnen myötätuntoa Kalle Pöystin kohtaloon, kun Jurkan seurapiiri hänet pudotti kuin joutsenen orreltansa.
Kalle Pääpöystin tuotanto on jo laajuudessaan hämmästyttävän Proust (lausutaan pröyst). Jotkut saattanevat nähdä myös juonen tavattoman samankaltaisessa etenemisvauhdissa (sitä ei ole)yhtäläisyyksiä. Huhutaan että Kalle olisi Marcelin äpäräpröysti, mikä ei tietysti tule pöystifiileille yllätyksenä sekään. Itse olin vähän hämmentynyt, mutta näin se vain on. Lähde: The Routledge Concise History of World Literature, jota myös luen tenttiin. Juma, häikäisen tässä tentissä.
Mä oon maisteri. Mä en tenti enää millonkaan. Paitsi lehtori Haapalalle armoa anoen, että mitä näistä jutuista vielä maksan. Onkohan lehtori/ dosentti rankka tenttijätentaattori vai ori vainen? Orivainen. Yritä siinä sanoa että oon tämmönen pelkkä histfiilari vain että oot nyt ymmärtänyt ihan väärin ja miksi ovi on takalukossa ja miksi tuolla nurkassa on sorkkarauta. Miksi ja miksi.
"Miksi" on ydinkysymys myös Proustin tuotannossa, tyyliin: miksi se on kirjoitettu, tai, peilisymmetrisesti: miksi sitä ei jätetty kirjoittamatta?
Saa vastata myös ranskaksi.
Älä! Aikaile kassis oot
kalaki, vitsi-Nike.
S-anoviat suo r-pukki,
poru jaa. Vitut kun iski,
miksi nukut, tivaa juro
pikku-Proust, aivona sekin
nisti. Vika laktoosissa
keliakia. Älä...
*
Pienen piirin läpändeerausta, osa liianmones.
Kaikki tähän ketjuun osallistuneet ovat täten ja tästä lähtien tervetulleita Vättiin juomaan kahvia ja syömään pullaa!
T: Vaimo
Anteeksi, jos muuten mä pidän tätä ketjua hengissä, mua nolottaa itseänikin, mutta kun eihän tätä voi nauramatta lukea, niin minkäs teet, pakko tulla vähän väliä kurkkimaan, mitä tänne on taas kekattu kirjoittaa. Ehkei sun kande enää vastata tähän viestiin, niin saadaan tälle finaali. Tai siis jatka vaan jos siltä tuntuu mutta jos sä jatkat ihan vaan vieraskoreana isäntänä niin varmuudeksi sanon, että en loukkaannu, jos et vastaa, joskus kaiken pitää loppua nääs, mutta pakko vielä sanoa, että tuo tuotos oli hervoton, haavi auki sitä jää töllöttämään ja miettimään, mistä ihmeen generaattoreista / mielen syövereistä tuollainen kumpuaa? Mutta huom. kysymys oli retorinen, älä vaan vastaa enää.
Puoleltani saa jatkua.
Ai niin, se kysymys, mutta se oli tuolla toisessa ketjussa mutta vastaan tässä, että blogger-tiliin piti mennä/ kirjautua ja sitten blogger-profiilia hallinnoimaan. Suurin piirtein noin. Hankala sitä oli löytää! Mutta löytyi. Kuin löytyikin.
PS: mulla on helvetin hankala pakko-oireinen häiriö, ollut 30 vuotta, pentuna luin mm. television tekstityksiä edestakaisin (olen myös vasenkätinen), joten aika luontevasti pystyn kirjoittamaan ihan mihin suuntaan hyvänsä. Onneksi on lääkitys jotenkin kohdillaan, ettei tarvi käyttää "kansallista hoitomuotoa" siis viinaa (tuota termiä käytti yks lekuri), olen dena kiitos huonon hoidon eli oli "terapiaa" niinkun se jotenkin tämmöseen auttaisi. Kiitos sinne vaan LL Mulkerolle.
ei helkattilainen, pakkohan mun on jatkaa vaikka pyhästi vannoin, että nyt sai riittää. Ensinnäkin Vaimolle iso kiitos pullakahveetarjoomuksesta ja isännälle respekti tuosta tv-tiedosta. Veikkaan aivojasi jokseenkin omintakeisiksi ja nerokkaiksi. Todella huisia. Tuskin tiedät ketään, jolla olisi ollut vastaavaa talenttia.
Tytti on timantti. Hiottu vai hiomaton, kas siinä pulma.
Hiottu timantti kuulostaa kyllä vähän härskiltä, kun kuitenkin naisesta puhe.
Kun mä ja Sami ollaan kuuluisia ja kuolleita, tietosanakirjassa lukee meidän kohdalla:
Ks. kohtaa Heikkinen, Tytti.
Sit se on vielä syntynyt 69.
Ihan hirvee! Pannaan! Eiku paitsioon! Pitkä kiekko... kolmen pisteen rimanalitus...
auuuuuuuuu!
Kinnunen, Tapani Väinö Eevertti, (s. 1962) turkulainen katurunoilija. Tunnettu siitäkin, että vaimoltansa tuppaavat sukkahousut katoamaan.
Kinnunen, Tapani Antero
olisin siis voinut seurata MAN:in jalanjälkiä, mutta siitä olisi voinut tulla myös Timo T. A. Mikkonen mieleen.
Otin varman päälle ja vedin kortsun päähän, muut kutsui niitä sukkahousuiksi.
Black Tapani.
Ugh!
Kovasti arvostamallani Se-yhtyeellä oli muuten sähköpianisti, jonka nimi oli
P.A. Ulmanen
hieno nimi sekin. Bändi oli pyydetty television Kosketuksessa-ohjelmasarjaan, mutta ei ne voineet mennä, kun P.A. on deekiksellä.
Näiden taiteilijanimien kanssa pitää olla tarkkana
Nimimerkki Tapani Fuck Kinnunen
Tapani "Fugh!" Kinnunen.
Lähetä kommentti