Luen Tolstoin Ylösnousemusta ja olen niin sanotusti voiton puolella. Mitä olen typeryyttäni ihmisiä kuunnellut niin olen ollut käsityksessä että Ylösnousemus on huono kirja, muttei se ole vaan erinomainen kirja. Liian usein menen halpaan, kuuntelen ihmisiä, en ole itsenäinen kuten esimerkiksi esseistit ja muut ajanmukaiset ajattelijat, vaan uskon kaikenlaisia höpöpuheita. Ylösnousemuksen ongelma näyttäisi olevan siinä, että se on elämänkatsomuksellinen kirja, missä käsitellään muun muassa häpeää, syyllisyyttä ja muita aiheita sellaisia, jotka ainakin nykyaikana on täysin sivuutettu, kun kerkeästi sanotaan ettei ole häpeää eikä syyllisyyttä eikä mitään muutakaan, ollaan vain. Tilasin verkkokirjakaupasta sitten Tolstoin Tunnustuksia-opuksenkin. Siellä on varmaan lisää kiusallisia asioita, vaivaannuttavia. Ja huomasin että uusi Tolstoi-suomennos on tulossa, oliko nimellä Omatuntoja, vaikkei enää ole omaa, tuntoa, omaa tuntoa, eikä omaatuntoa. No niin. Aika ehyen kuvan ihmiset antavat itsestään. Että ovat itsenäisiä. Sitten painavat tykkää-nappulaa. Ja sanovat kuorossa että voi kauhija, voi kauhija sentään. Kauhija. Kauhija. Aika jännä sana. Tolstoin mukaan ihmistä on rakastettava, eikä pidä mennä viran taakse. Voi kauhija. Yritän olla vihaamatta. Siinä työtä riittää.