Eilen illalla, kun oltiin taas katsottu The Wire läpi, selailin Matti Tiisalan romaaneita Nimeämätön (2005) ja Niityt höyryävät kuin joki ja ihmettelin miten ne ns. imaisevat mukaansa. Luullakseni tämä ei ole yleinen tunne kun tuollaisesta kirjallisuudesta puhutaan. En minä tiedä.