Sivut

tiistai 14. elokuuta 2018

Otsolle 42

Kyllä minä jatkossakin totuuden ystävyydelle uhraan, tuli mieleen. Vaikkei se kannata, mutta menköön. Se on performanssi ja protesti. Äänestin jopa Otsoa, vaikka hän oli vasemmistolainen ja kävi mielenosoituksissa. En edes yrittänyt selittää Jari Haloselle tätä, kun hän moitti minuakin asiasta.

Tietenkin Halonen oli oikeassa, mutta voi vittu kun ei ollut siitä kysymys. Tahdoin näyttää, että ystävyyden tähden voi toimia noinkin, tosin oli se todella hankalaa ja juuri ja juuri kykenin äänestämään, mutta tahdoin näyttää että sanaani voi luottaa ja ystävyyden tähden olen valmis menemään melko pitkälle. En tuota edemmäs. Ja olen tehnyt päätöksen, etten enää osallistu poliittisiin tilaisuuksiin.

Vasemmistolaisuus on kyllä todella typerää, uhriutumista, vastuun välttelyä ja ihmisten hyväksikäyttöä. Sitten on tämä vaimon sosiaalidemokratia, ei hän olisi puolueeseen liittynyt ellen olisi vaatinut. Ja nyt eletään tässä todellisuudessa. Vaadin häntä toimimaan kuten oli päättänyt. Menin siinä hötäkässä liittymään itse vihreisiin, mikä on jälleen yksi asia, jota kadun loppuelämäni.

Mutta Otson äänestämistä en kadu! Se oli ystävyydellinen teko. Tahdoin näyttää Otsollekin, että kaltaiseni ei-vasemmistolainen voi äänestää vasemmistolaista. Ja esiinnyimme vaalibileissä ja olin kuvassa, missä näytin sormella Otson kuvaa ja numeroa ja nimeä vaalijulisteessa.

Ei kommentteja: