No joo, Tiisalasta kirjoittaakin antologiaan myös toinen tekijä, yritin sanoa, että jospa minä en sitten kirjoittaisi mutta kehotettiin kirjoittamaan. Kirjoittamaan. Eihän minun tekstiäni kukaan lue, kun toisen eli ensimmäisen Tiisala-tekstin kirjoittajana on Jaakko Yli-Juonikas, mutta ei sitä olisi lukenut kukaan muutenkaan, joten ei tässä hätää. Vituttaa ihan kiitettävästi. Olen tehnyt melkoisesti töitä tekstini eteen ja sitten näin. Olen lukenut, olen käynyt arkistossa, olen ollut yhteydessä Tiisalan lapsiin ja tavannut heidät. Järjestellyt sitä, että Tiisalan teoksia saataisiin myyntiin. Voi vittujen kevät. Kun keväällä ehdotin, että kirjoittaisin Tiisalasta, esitin myös, että suon kirjoittamisen Janne Nummelalle, joka on tehnyt Tiisalan runoista antologiaa, että hän käy tässä asiassa ennen minua. Tahdon kertoa tämän, koska minulle tällaiset asiat ovat tärkeitä, asiat, joista muut eivät välitä hevon vittua. Mieluiten olisin kirjoittamatta. Muutenkin ahdistaa aina ja sitten tämä. Taidan lyödä jo kirjoittamani Tiisala-tekstit blogiin, harkitsin sitä jo aiemmin. Nimeämättömän (2005) olen käynyt jotenkin läpi eli aivan tarkasti. Tiisalamaisesti voisin sanoa: ihan kuin tämä olisi suunniteltu juttu. Ehkä kirjoitan näin. Voi vittu. Tiisalalla on toistuvasti sitä, että hän kertoo, ettei olisi toivonut niitä tapahtumia, joita oli. Eikä hän edes tahdo kertoa niistä. Mutta hänen täytyy. Tiisala on hyvin kasvatettu eikä huutele vittua, kuten eräät.