perjantai 26. lokakuuta 2012

Luin Henrik Alceniuksen ainoan julkaistun runokokoelman Mitä tämä on (1964). Sain innoitteen Juri Joensuun väitöskirjasta, jossa sanotaan:
"Alceniuksen sarja on rajoitettuun sanavarastoon perustuva lähdetekstin uudelleenkirjoitus. Sarja käy järjestyksessä läpi Saarikosken kokoelman 15 ensimmäistä runoa. Jokainen runo rakentuu ainoastaan lähdetekstin sanoista ja käyttää kaikki lähdetekstin sanat samoissa taivutusmuodoissa. Tämä kollaasi (tai montaasi) täyttää Alceniuksen 78-sivuisesta kirjasta ensimmäisen osaston, sivut 5–23. Kirjan muu materiaali (jonka synnyn periaatteista ei anneta tietoa) eroaa tyyliltään lopulta yllättävän vähän ensimmäisestä osastosta."
Lähdeteksti on Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella? (1962). Käsittääkseni siinä on kysymysmerkki, tarkistinkin että on. Mutta Alceniuksen teoksen nimessä ei ole kysymysmerkkiä. Jurit tätä Alceniusta esittelevät: Juri Nummelinin Alcenius-muunnelmia. Ja täällä Nummelin kertoo Alceniuksesta ja Alceniuksen suhteesta itseensä, niin sanotusti. Alcenius on mystinen hahmo, Juri Joensuu ei löydä hänelle elinvuosia, liekö elossa, saattaa olla. Niin, ja missä on Jorma Eronen?

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi, Henrik Alcenius oli salanimi, jonka henkilöllisyydestä olen kuullut ainoastaan huhuja ja arveluita. Niiden(kin) perusteella lienee turvallista sanoa, että henkilö ei ole enää keskuudessamme. Alcenius näytteli myös Maunu Kurkvaaran elokuvassa Raportti eli balladi laivatytöistä, samana vuonna kuin julkaisi ainoaksi jääneen kirjansa. Ainakin luulen että tämä oli sama henkilö, en ole nähnyt elokuvaa. Joka tapauksessa, kiitos kiinnostuksesta! T. Juri

Sami Liuhto kirjoitti...

Kirjassa on kuva Alceniuksesta.

Googlasin ja tämmöinen:

"Henrik Gabriel Alcenius
Syntynyt 20. huhtikuuta 1775 - Kälviä, Kälviän kylä, Kumpula 8
Kuollut 9. marraskuuta 1846 - Pyhäjoki , ikä kuollessa 71 vuotta vanha
Kirkkoherra Pyhäjoki 1837, rovasti 1839"

Lähde: http://gw2.geneanet.org/juhanikerkkonen?lang=fi;iz=29;p=henrik+gabriel;n=alcenius

Sitten on tämä: http://www.jkerkkonen.net/retrospect/index.php?m=pedigree&id=I493


ja tämä:
http://wc.rootsweb.ancestry.com/cgi-bin/igm.cgi?op=GET&db=juhanikerkkonen&id=I493

tämä:
http://www.worldcat.org/search?q=au%3AAlcenius%2C+Henrik+G.&qt=hot_author


Huudosta löytyy Seura-lehti, 42/ 1967:

"Seuraavaa löytyy Seurasta :
Aurinkotyttöehdokkaat uima-asuissa,
Terveys: Kestättekö kipua kuin mies,
Kaisu Perkiön matkan pää,
Seurattua,
Elke Sommer : Sytyttikö kummitus talon tuleen,
Henrik Alcenius: Palapeli,
Nauruseura,
Myymälärotta on tavaratalon vitsaus,
Pirkko Kilappa: Ensikonsertti on kova paikka,
Susan Burns 18v. on Flower Child -kukkaislapsi: Kukkaislasten hurja maailma,
Ölman-veneen kanssa kalassa,
Claudia Cardinale : Rakkauskirjeitä Claudialle,
Rytkösellä poikia kuin Jukolassa,
Juhani Harri : Taiteilija,miksi juuri näin,
Aina sattuu ja tapahtuu,
Kalervo Lindström : Mies hautausmaalta 0sa 2.,
Alaston totuus sonnien pöksyistä,
Herttaiset vihatut naapurit,
Bonnie 8v.: Pikku parantaja,
Lukijan itsepalvelu,
Sarjakuvat,
Herkullinen syysilta,
Testisarja tytöille: Kuinka kohtelet suosikkejasi ?"




http://www.huuto.net/kohteet/seura--lehti--42-_-1967/238591693

JJ kirjoitti...


Harmi että kohde (Seura-lehti) on sulkeutunut, oltaisiin voitu huutaa kilpaa...

Sami Liuhto kirjoitti...

Täytyy tilata lehti yo:n kirjastosta ja kopioida juttu, mikä sitten lieneekin. Ja katsella, onko kaveri kirjoittanut muutakin.

Penjami kirjoitti...

Minäkin olen lueskellut mainiota opusta menetelmällisestä kirjoittamisesta. Innostuin etsimään Alceniuksen kokoelmaa olohuoneen kirjahyllystä, mutta muistaakseni hyvin vaatimattoman näköinen runokirja on onnistunut piilottamaan itsensä jonnekin. - Siis muistan sen olevan vaatimaton ulkonäöltään, en muista sen piilottaneen itseään ...

Muuten tuo proseduraalista kirjoittamista tutkaileva tutkimus on kiinnostava ja todella vakuuttava, mutta loppuosa minua hieman häiritsee. Jotenkin se kaiken päätyminen psykologian näkökulmiin hieman ihmetytti - siis tokihan tieteellistä tutkimusta ei tule lukea minään juonivetoisena romaanina. Ehkä muunkinlainen "finaali" tai järjestys rakenteessa olisi voinut olla perusteltu.

Joka tapauksessa hieno kirja, selvittelee ainakin minulle monia asioita jayhteyksiä, valottaa menetelmällisen kirjoittamisen historiaa yms. Runouden ystävälle!

Sami Liuhto kirjoitti...

Mää taas pidin siitä psykologiasta. Se selittää paljon. Otetaan vaikka palindromit, ne voivat olla pakkoneurootikon tuotosta ts. pakkoneurootikolla voi olla tarve kääntää asioita toisinpäin, tosin tämä sopii myös perverssiin käytökseen. Freudilla on viittaus siihen, että obsessio ja perversio ovat vastakohtaisia ja sitä kautta ne ovat lähellä toisiaan.

Käyn lukemassa tuon Seura-aviisin, josko siitä löytyisi vihjettä henkilöllisyydestä. Helpointa toki olisi kysyä esim. M.A. Nummisen tuntevalta henkilöltä, että jos kysyy että tietääkö Numminen tai tietääkö että tietää. Numminen tuli mieleen kun tiedän hlön joka tuntee Nummisen. Äh, mutta nyt keksin, että Aiju tämän tietää! Kysyn kun toivottavasti kerkiän Aijun retriittiin tässä joskus. Tosin retriitissä ollaan hiljaa. Aiju tuntee Nummisenkin.

penjami kirjoitti...

Täytynee lukea kirja paremmalla ajalla, luultavasti logiikka jäsentyy kokonaisuuden kautta. Ei saisi ihmetellä ennenaikaisesti, kun on vasta vain selaillut, tutkinut sieltä täältä esimerkkejä ja keissejä.

Sami Liuhto kirjoitti...

Raymond Roussel on aivan upea, myös. Ranskassa oli tuohon aikaan monenlaista sekopäätä, esim. Satie ja loput seot oli Ranskaan herkeästi hakeutumassa. Tosin oli siellä Hemingwaykin.

Luin tuossa 70 sivua Yli-Juonikasta, olisi kaveri sopinut tuon ajan Ranskaan hyvin. Ennen, 20 v sitten, Neuromaanista olisi tapettu, onneksi ei enää, toivottavasti. Naiset ja runoilijat voi kirjoittaa noin, ei miehet sillä miehet lukevat... olkoon nimeämättä.

Siis tämä ipad vaikuttaa laajalti tekstiini, vai olenko muuten vain tämmöinen. Tekstiviestiproosalta tuntuu, runous on tästä kaukana. Hidasta kirjoittamista, alkeellista, sormiharjoitusta, yksisormiharjoitusta.

penjami kirjoitti...

Selasin Neuromaania messuilla. Varmasti hyvä ja luen kyllä, mutta kun kassissa oli jo kaikenlaista proseduraalia yms. tiukkaa matskua, niin en yksinkertaisesti enää jaksanut. Ja Ulysses-postauskin pitäisi kirjoittaa loppuun ... pakko lukea välillä jotain kevyttä. Yli-Juonikas sitten hieman myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei vielä! Täytyy vähän korjata omia hypoteeseja. Olettama H.A.:sta salanimenä, joka on luultavasti jo 60-luvun peruja, on hyvin todennäköisesti väärä, ja toin sen esille tässä kommenttiraidassa liian heppoisin perustein. Terveisin Juri J.

Sami Liuhto kirjoitti...

Moi taas!

Minulla ei ole tekosyitä esittääkseni etten vieläkään ole lukenut niitä Seura-lehtiä. Ja filmipuolella tiedettäisiin, joku Kurkvaara-tutkimus saattaisi kertoa ja/ tai -tutkija.

Sähköpostiin tulee, muuten, ilmoitus kaikista kommenteista, joten huomaan nämä vanhemmatkin. Se on kätevää. Toinen muuten: saan tuosta väitöskirjasta aineistoa toiseen uskonnolliseen haveiluuni, jota nyt yrittelen kirjoittaa. Siis proseduraaliväitöksestä.