torstai 18. lokakuuta 2012

Sanotaan, että älä puhu pahaa ihmisestä, selvitä asiat hänen kanssaan ennen auringonlaskua, sillä huomenna hän voi olla kuollut. On asioita, joita en tule milloinkaan antamaan itselleni anteeksi, vaikka päämääräni olisivatkin olleet jossakin määrin hyvät, mutta kun esitystapa oli niin onnettoman anteeksiantamaton.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otat aivan liian vakavasti tuon.

Anonyymi kirjoitti...

Jatka plokia vaan. Olkoon se velvollisuuteesi Anonyymejä kohtaan.

Sami Liuhto kirjoitti...

Blogi jatkuu. Ei ongelmaa. Kuvaan tuntemuksiani, edelleen.

Hottinen kirjoitti...

Kuule. Minä tunsin hänet henkilökohtaisesti ja usein puhuin pahaa. Nuorempana pilkkasinkin minkä ehdin. Onneksi hän ei kuollut silloin.

Kuitenkin pidin hänestä. Joku sanoi, että me hymyilemme samalla tavalla, mikä oli ikävästi sanottu. Ehkä se olin minä itse. En enää muista.

Ja nyt minua harmittaa vain se, etten kerran viitsinyt kiittää, kun hän sanoi minusta nätisti.

Mutta tavallaan tajuan tunteesi.

Saara kirjoitti...

Minä olen puhunut pahaa kaikista niistä rakkaista, jotka olen haudannut ja niistäkin pidetyistäni, joiden hautajaisissa en edes ole ollut. Se on elämää. Eihän täällä maailmassa uskaltaisi sanoa enää ikinä mitään, jos koko ajan miettisi että apua tuokin voi kuolla ja sitten kaduttaa. Mutta tämänhän sinä tiedätkin jo, turhaan neuvon. Tykkään lukea tekstejäsi, joten anna palaa taas vaan!

Anonyymi kirjoitti...

Suotta soimaat itseäsi. Ei tässä blogissa mitään anteeksipyydeltävää ole.

Parhainta jatkoa t. vakilukija

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Vätin Sanomat vois julkaista myös kuolinilmoituksia.

Tyttö Jokipoika kirjoitti...

Kannatan Kinnusen ehdotusta.

Sami Liuhto kirjoitti...

Terveiset Virosta!

Seuraava Vätin Sanomat ilmestyy n. 25.11.2012 ja se on kahdeksansivuinen. Se on kiitoksen - anto - & kritiikki - numero.

Siinä kritikoidaan mm. nuorten turkulaisten lyyrikoiden Esa Hirvosen, Harri Kumpulaisen ja Mika Kivelän uudet teokset ja ennakkoarvioidaan Tapani Kinnusen tuleva kokoelma. Ennakkoarviointihan on valitettavan laiminlyöty osa-alue kritiikissä, sillä eihän itse kritiikin sisältöön ole väliä onko teos jo olemassa vai eikö vai eikö sitä kenties milloinkaan ole olemassa.