Minä vaivainen, vain mato matkamies
maan, monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.
Siionin virsissä 281 (lisävihko), Virsikirjassa 622. Lisätietoa.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Maailma olisi ansainnut Suomen Turvaneuvokseen nokkeloi Tarja Halonen. Että se siitä.
Durhamin katedraalin piispa Justin Welby kävi Zurichissä 27.10. ja julisti pankkiirit anarkisteiksi , vieläpä erittäin hyvin organisoiduksi anarkiaksi. Kriisin alusvuosina rahapeleistä ei erotu vakavampaa tarkoitusperää. Puuha oli silkkaa satunnaista touhulaa. Poikkeuksellisenkin älykkäät ihmiset painoivat pitkää päivää vailla mitään hyödyllistä meininkiä yhteiskuntaelämän kannalta. Olipa jopa niinkin että raha- ja luottosakeuden vieressä Cityn kulmilla pienemmät elinkeinoliiketoimet jäivät vaille reilua rahoitusta ! (Paitsi kun ostetiin kiinalaistettaviksi.)
Finanssisysteemihän on sosiaalisen tajumme hanke sallia rikastuneiden pitää ylijäämät liikkeellä meidän vähäisempien vaurastua. Pystetyt finassisysteemit ovat altiita vinolle pelille, elleivät pitäjien vanhimmat pidä silmällä uskalikkojen elkeitä ja pane nuorukaisille rajoja.
Tänäänhän sellaiset vaalijoiden vaalit toimitettaneen, jos on uskominen uskottuja miehiä.
Durhamin katedraalin pakkotyömaan aloittivat loordeiksi asettuneet skandinaaviset asemiehet kohta tuhat vuotta sitten. Rakennuttajana Wilhelm Valloittaja, kymppeinä siis aseveikkonsa, ja kivenhakkaajina Robin Hoodin kiinnisaadut alempikastiset heimolaiset, lallit.
Pakkotyön sijaan tuli, kirkonmiesten ja Sanan eläessä, aikaa saattaen muunkinlaista vuorovaikusta. Yksi siunaus on vaikinkipankki. Sellaisen perustaa luonnehti 23.10. Bank of Englandin Governor Mervyn King että "When banks extend loans to their customers , they create money by creditinig their customers´ accounts." Että näin, siis pankit lainaavat kirjottamalla talletuksia velallisten käyttäviksi. Runollisemin että pankin muste on rahaa.
Systeemiä on iisiä väärinkäyttää -ajattelepa meidänkin Valvojia ! Asiat menivät kiville ja nyt jopa establismentin miehet puhuvat korjaussarjoina rahan jakamisesta painon portailta yleisölle. Ja sofistuneemman rahatuotannon ja jakelun eli valtionvelkapaperien valtiopankkiin oston jälkeisistä lisätempuista. Yksi olisi velkakirjojen polttaminen valtion velan siirryttyä valtion saamiseksi. Näistä King puhui ääneen -hylkäsi toki, mutta teroitti älyään näitä epäsovinaisuuksia vasten ja kannusti muita pitämään ääntä -minua piipittämään.
Monenlaista instituutioderivointia esiintyy. Ratkaisut viipyvät, sillä velkapyramidien painon nosto heikoimpien harteilta, siis niiden rahanalaisten, kysyisi myös saamisvaateiden korven kaskeamista. Sitä odotellaan varsinkin Euroopasta, anglo-amerikassa hommaa pakotetiin läpi heti alkuunsa. Yhäkin isoimmat pankit Citigroup ja Royal Bank of Scotland ovat valtion kahleissa.
Mitä hallitsevan säätymme omatunto sanoo ? Olisiko sen painokkain ääni vaieta ? Riisua uteliaat ja valoon kurkottajat aseista tokaisemalla heidän mitttelönsä puumiekkojen heilutukseksi, tikkuja intoilijoiden omiin kynnenalusiin ? Mitä muuta terävyyttä Tarja Halosen sketsirepliikistä irtoaisi ? Kiduttava hegemonia, mutta paikallinen ja väistyy netin alta.
Kirjamessuilla tapasi vastuunkantajia. Matti Klinge selvitti pääkaupungin rakenustyömaata sitä Ehrenstöm/Engeliä. Ja sanoi ruplarahaa piissanneen. Niin varmasti,paperiruplaa arkkikaupalla ja kohta jo paperirullastakin ja rotaatiopainosta Weimarissa ja muullakin. Että sellaista aikansa keyneslaisyyttä -suosikkien parhaaksi, mutta muu porvaristo pahasisuuntui.
Markku Kuisma kantoi oppineen viittaa. Hänet Lasse Lehtinen pani avaamaan kavallusjuttua. SYP:in Tampereen johtajan Idmanin tapausta. Idman ja kaverinsa eivät varastaneet penniäkään taskuihinsa. Skandaali oli se, että Idman ei vaatinut tehtaijoilta lyhennyksiä vaan päinvastoin lainasi lisää ja yhä uusille miehille. Tampereen teollisuus eteni vauhdilla.
No, mikä tässä mätti ? (Vai mättikö?) Se että touhu oli kuin talvipalatsista tai pietarhovista, tosin paperiseteliä hienostuneemmalla rahalla nimittäin pankkitilirahalla tilinhaltijoiden kesken ja KOP:in puolelle ulottuen kuten interbank -systeemissä "kilpailijoiden" kuuluukin tehdä rahalla lannoittamista tehtaiden ja tuotannon ja elintason saavuttamiseksi. Sitä varten se vaikinkipankki oli keksitty ja Suomessa valtiopäivillä päätetty. Tuo Mervyn Kingin lause 23.10. avaisi koko asian ja tuo Welbyn anarkistisaarna sivuaa oikeaakin animal spiritiä jota ilman
raha vain kaivaa ja täyttää ja palkaa mummojen häätäjiä -ja mitä P.Sauriin tulee antiautoilijan vaihtumista automaattimetro-utopistiksi. Minunkin rahoillani, alvia ei pysty (kokonaan) väistämään. Äänestysvelvollisuuksiin.
Jukka Sjöstedt
Yleisesti ottaen kuitenkin rahasta puhutaan aivan liikaa. Hömö ökönömikys on kamala asia.
Lähetä kommentti