lauantai 11. elokuuta 2018

Katsoin eilen Aki Kaurismäen elokuvan Hamlet liikemaailmassa, jolloin ymmärsin, että Jari Halosen Kalevala – Uusi aika on enemmän Hamlet- kuin Kalevala-tulkinta. Haloselta löytyy poika, äiti, ystävä, tyttöystävä.

Pirkka-Pekka Petelius on muuten liian hyvä näyttelijä Kaurismäen kävelynäyttelemiseen. Joku lahtelainen rokkari sopii Kaurismäelle paremmin. Nämä eivät olleet moitteita.

Hamlet-tulkinnassaan Kaurismäki on parhaimmillaan, kun hän on jotenkin sidottu jonkinlaiseen alkutekstiin tai -ideaan, eikä voi sitten ryhtyä ajattelemaan, mikä on taiteilijalle se pahin mahdollinen skenaario.

Näitä "ajattelijoitahan" Suomesta löytyy Paavo Haavikosta alkaen.

Kaurismäki on hyvin visuaalinen ihminen, tietenkin, joten kun hän antaa visuaalisuutensa vallata alan niin ollaan hyvän äärellä.

Ariel ja Varjoja paratiisissa ovat aika köyhiä elokuvia, koska niissä ei ole, niin, mitään ideaa.

Yllättäen Pidä huivista kiinni, Tatjana toimii, ja jälleen on syynä se, ettei Kaurismäki yritä kertoa yhtään mitään.

I Hired a Contract Killerin onnistumisen taustalla lienee jotain ulkomaista pakotusta.

Ei kommentteja: