Luin TAAS Saarikosken päiväkirjoja, kun ei tämä työvuosi oikein tahdo lähteä käyntiin. Pohjois-Haagan ja Keravan päiväkirjat toimittanut Tommi Liimattakin ihmettelee:

"Hapuilua löytyy niin vähän, että virke vaikuttaa olleen kirjoittajansa mielessä valmis ennen kynän laskemista paperille."

Niin, se huono virke, sitä ei tahdo löytyä. Juomarin päiväkirjoista löytyy sekavuuksia, mutta ovat nekin aika pieniä. Olen todella kiitollinen siitä, että päiväkirjat on julkaistu kokonaisuudessaan ja ehkä vielä saadaan loputkin päiväkirjat, kokonaisuudessaan.

Olen tietenkin huomannut, että Saarikosken ns. perintö on lähinnä sitä, että se oli kännissä. Kansan lisäksi myös kansan tasolle vajonnut kulttuuriporukka ajattelee näin. Mutta mitäpä me heistä, Saarikoski oli loistava kirjailija ja hänen kirjojaan on miellyttävä lukea.

 Päivän Saarikoski-sitaatti:

"Niin on tämä päivä täynnä kulttuuria kuin Lassi Nummella, mutta mikä siinä."

Tämä on Suomentajan päiväkirjoista, sivu 257 ja melko tarkkaan 23.10.1971.

 En millään tahtoisi kehua, mutta faktantarkistajana olisin kohtalainen.

 Olen tavannut yhden älykkään vihreän. Se on yksi enemmän kuin mitä persuja olen tavannut. Ja vasemmistolaisia. Tirsk. Ei mulla muuta. Tämmöinen tuli mieleen.

 Mikä on Korsika, kysyy teini raitiovaunussa. He lukevat fantasiaa.

Vaimo lie ylpeä minusta.

Kantakahvilassani on uusi tarjoilija, jota kannustettiin lähipöydästä, ENKÄ SANONUT, että turha hermoilla, palvelun taso on sellainen, että sitä ei voi ihan helposti alittaa. Joskus olisin sanonut. Ihminen kehittyy.

Toki muutama viikko sitten moitin erästä tarjoilijaa pöytien liiasta siivoamisesta, ettei se kuulu täällä tapoihin, että astioiden kuuluu olla tuntikausia pöydässä.

Ironiavaroitus: jäljessä seuraava teksti sisältää itseironiaa, päivitystä ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Kirjoittaja viittaa tekstissään käärmepelkoonsa ja tahtoo korostaa, että muilla ihmisillä käärmepelko on vakava asia, jota hän ei suinkaan väheksy. Käärmeille kirjoittaja toivoo pelkästään hyvää ja etenkin käärmeiden ystäville, jotka ovat tutustuneet esim. kyykäärmeisiin luontodokumenttien kautta. Kirjoittaja myös tietää, että jos käärme puree häntä, se on hänen omaa syytään.

Teksti:

No nyt Korkeasaaresta karkasi boa! En enää koskaan mene Helsinkiin.

Teen apurahahakemusta ja teen sitä vain siksi, että työvoimaviranomaiset ovat tyytyväisiä. Millainen aivonsa itseään koskettelemalla sulattanut tyyppi on keksinyt lauseen "kiinnostuksen ilmaus kustantajalta"? Myönnän, että nauroin ääneen. Rahaa sinne, missä sitä jo on. Ei ole todellista.

No, minähän liitän mukaan "kiinnostuksen ilmauksen kustantajalta", voisin tehdä sen vaikka itse, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Onneksi tämä taidepelleily loppuu osaltani kohta. Ei tule ikävä.

 Jotenkin ihmettelin sitä, että minusta piti tulla maanviljelijä.

 Naiivi aika, kun luulin olevani mielenkiintoinen.

 Kaipaan enenevissä määrin "luin jostain, että" -päättelyä.

Kehotan ostamaan kirjoja. Jos olet töissä, sinulla on varaa ostaa kirjoja. Siten tuet taidetta. Kirjailija on taiteilija ja olet taatusti sitä mieltä, että nykyinen hallitus kurittaa taiteilijoita, joten mikset kerrankin tekisi asialle jotain, etkä vain jauhaisi paskaa.

 Epäkorrehtuuria meininkiä.

 Tässä lauseessa on kuusi sanaa.

 TERASSIFLUNSSA

Ääliö menee kylmällä säällä terassille ja sairastuu.

Ks. myös TERASSIKELIT, KEVÄÄN ENSIMMÄINEN TERASSI, DARWIN-PALKINTO

 "Yleistäminen on aina kamalaa."

 Ihmiskunta se ei jaksa yllättää. Ihminen panikoi somessa ja ihan turhaan, ja paikalle ryntää jengiä lisäämään paniikkia. Se vaatii taitoa ja tunnistanen ihmistyypin ja pyrin pysymään heistä kaukana.

"Hei, mulla on varmaan aidsi, kun kävin yleisessä vessassa!"

"Joo, kyllä se kannattaa käydä tarkistamassa."

Rekan edessä on yhä tilaa.

 

Suomessa on 17 Sääksjärveä ja yksi Sääkslammi.

 Kuvailin Jyrki Pellistä yhdysvaltalaisille ystävillemme kansallisaarteeksi. Se hän todella on.

 Katson kahta kameraa Queensista, New Yorkista. Kamerat eivät liiku. Toinen näyttää taulua. Toinen näyttää jalkakäytävää, jota pitkin ihmiset kulkevat. Jotkin ihmiset tulevat kuvaan usein. Jalkakäytävällä on katoksia. Kello on Queensissa seitsemän tuntia vähemmän.

 Duff McKaganin elämäkerrassa oli sekin hyvä, että hänen mukaansa häpeä ei oikeastaan häviä mihinkään. Vuosikymmenten jälkeenkin humalasekoilut hävettävät. Niin se on. Ja kaikki muu häpeä. Kafkakin tästä puhui. Ei mulla muuta.

 KOVA – KOVEMPI – KOVIN – PEKKA AALTO

Ei tässä paljon valittamista ole, koska olen ollut hänen huoltajanaan.

Kahdesti.

Mikä ilo. Mikä etuoikeus. Pekan rauhallisuus säteilee ympärille.

"Kiva kun kohta pääsee juoksemaan." Sellainen on Pekka.

"Vähän jo väsyttää." (Yli 30 tunnin juoksemisen jälkeen)

Eikä Pekka ole kova. Hän on Pekka Aalto.

 Sueden The Asphalt World jää soimaan päähän, hyvinkin vahvasti. Se mietityttää ja tunnettaa muutenkin, hyvin vahvasti. Kenties hyvän taideteoksen merkki. Vaikuttavan.

 En tahdo olla ilkeä.

Olenhan nynny.

Se vähän outo poika Suopellosta.

Teitte minulle toistuvasti pahoin, yksinäistä potkitte ryhmässä, mutta lopuksi kävi näin. Toivon teille kaikkea hyvää, kirjalliset ihmiset, kotini on toisaalla.

But I remember everything

I hurt myself today To see if I still feel I focus on the pain The only thing that's real The needle tears a hole The old familiar sting Try to kill it all away But I remember everything What have I become My sweetest friend Everyone I know Goes away in the end And you could have it all My empire of dirt I will let you down I will make you hurt I wear this crown of shit Upon my liars chair Full of broken thoughts I cannot repair Beneath the stains of time The feelings disappear You are someone else I am still right here What have I become My sweetest friend Everyone I know Goes away in the end And you could have it all My empire of dirt I will let you down I will make you hurt If I could start again A million miles away I will keep myself I would find a way

 Mulla ei ole kirjoittamisen armolahjaa. En usko että mulla on mitään armolahjoja ja jos on, niin ei ole minun asiani niistä kertoa. Kyse on kuitenkin todella tärkeästä, harvinaisestakin ja pyhästä asiasta. Tuon Haahtelan kanssa mulla on ollut perinteisesti vaikeuksia. Jouduin käymään lääkärissä, kiitos liiton jonka jäsen hänkin varmasti on, ja lääkäri otti vastaan huoneessa, jonka oven pielessä luki Haahtelan nimi. No, siinä käsiteltiin asioita ja lääkityksiä ja tulevia terapiamahdollisuuksia ja ongelmitta meni. Lopuksi lääkäri hyvää tarkoittaen, tietenkin hyvää tarkoittaen, sanoi, että ehkä sinustakin tulee samanlainen tekijä kuin se, joka tässä huoneessa yleensä vastaanottoa pitää. En moiti ketään. Mutta jotenkin kotiin ryömiessäni mietin sitäkin, että on asioita joita en edes halua mutta toivoisin, ettei se minua silti huonoksi tee, jos minulla ei ole jotain, mitä en halua, että ehkä minulla ja minussa on jotain muuta, vaikkei niistä asioista pääsekään julistamaan lehtiin. Edes katoille. Ja ehkä minussa ei ole mitään ja se voidaan sanoa muutenkin kuin loukkaavasti niin, ettei tarvitse lääkityksiä miettiä uudelleen ja olla kolmea vuotta terapiassa. Että näin voi käydä. Että kukaan ei ole pyytänyt anteeksi. Että en ole ainoa. En ole mitenkään poikkeus. On tapa toimia niin. Eikä kukaan ole valittanut. Minä valitin ja kaikkien heidän puolesta jotka eivät ole sanoneet mitään. Minä sanoin. En odota mitään. Eikä asia ole minulle enää ajankohtainen, mutta välillä tulee mieleen. Melkein, muuten, odotan kirjamessuja, ajattelin käydä siellä pyörähtämässä. Ostan lipun, enkä kysele onko kellään vapaalippuja. Tässä näin itseäni kehuskelen. Saatan myös ostaa muutaman kirjan. Toivon etten tapaa kovin monia ihmisiä, kuitenkin muutamia. Olen sosiaalisesti huono, ei ole siinäkään armolahjaa.

Locomotive (Complicity)

Olo TAAS ihan paska. Tein koronatestin, ei koronaa. Tämä alkaa ottaa todella koville, minä sanon sen kaikille. Juokseminen jäi, kun tulin täysi-ikäiseksi ja 30 vuotta luulin etten enää voi juosta, mutta eihän se niin ole, olin väärässä koska olen idiootti. Tuhlattua aikaa. Ja sitten nämä taudit ja loukkaantumiset.

Tapio Rautavaara oli siinäkin väärässä, kuten kaikessa, että päivääkään ei vaihtaisi pois. Todella monta päivää voisi vaihtaa pois. Esimerkiksi tuon 30 vuotta ja minä tarkoitan sitä. Tällaisena hetkenä sunnuntai-iltana, kun on sairaana, vitutus iskee aika kovaa.

Miksen sitten juossut? Luulin, että polvet paskana. No eiväthän ne olleet. Sitten tuli samaan aikaan viinan vetäminen, kun äärielämyksiä kai piti saada. Myöhemmin vähän rankemmat tarvikkeet. Aina ääriin. Minä en kaipaa tuommoisia vuosia yhtään ja jos pitää vetää rajalle ja vielä pidemmälle niin sitä varten on keksitty ultrajuoksu. Tiesin sen jo nuorena, mutta sitten kävi kuten kävi. Sitä kadun nyt, että kävi kuten kävi, pääsi käymään kuten kävi.

Ehkä niin kävi väkisin, koska elämä oli silloin melko värikästä, kiitos erään ns. läheiseni? Minun olisi pitänyt taistella vielä kaksi vuotta ja olisin päässyt omilleni sen idiootin kynsistä, mutta mokasin ja tässä sitä ollaan. Perkele. KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA. Oikeastaan lähes KOLMEKYMMENTÄYKSI VUOTTA.

Minä olen kuitenkin alun perin ollut urheilija. Nooh, nyt on ikää yli 50 vuotta ja mahdollisuudet menneet. Tämä tulee vähän rankasti, mutta ja koska, kyllä, olen tällainen äärimmäinen jätkä. Ei välimuotoja. Joskus väliin on silti jääty. Ja se vituttaa.

(merkintä su 16.4.2023)

                    muistin ettei minulla ollut asiaa

                                    siksikin olimme vaiti muualla emme tienneet

                        onko meillä malttia yhtään mihinkään

    kuin rivinylitykseen teemoihin ja uusiin teemoihin

                            tautologioihin punaisiin alleviivauksiin

            korjausten tekemiseen negaation välttämiseen

                            mahdollisimman pitkälle oi mahdollisimman pitkälle

                    tai huomiseen kun viikko yhä kestää

                        ja etsin rytmiä tasangolla teen viitteen puusta pudonnut

                tämä saattaa olla elämäntapa eilen olin epätoivoinen

                            kerron sinulle mutten seurauksen syytä

            vaikka se on selvää että liikunnasta on kysymys

                    silloin ei tule sanoja mieleen eikä sinua, jota ei ole

    sillä sinä olet vain kohde kuin runoilijalla ikään

                                            kyllä me tiesimme ettei se voi jatkua

                        kun ei elämäkerrallisuutta ollut alunperinkään

                            vain punaisia viivoja sanojen alla

                            ja loputon suru kirjoituksen alku

        ei voi olla kuin teon sana ja yrität elää

                            tällä menneisyydellä toivot vain peruskestävyyttä

                                            ja paluuta sinne kun ei ollut

                                sitä vain tulee ja yritän hyväksyä

    tahtoisin kirjoittaa kauniimmin