Sivut

perjantai 23. marraskuuta 2012

Jotain todella upeaa sanottavaa oli mutta unohdin.

Kommentoija huomautti, että olen taas, ilmeisen pienen ajan jälkeen, alkanut puhua sitä-mitä-tulee-ahterista. Huomautus oli hyvä, vaikka toisinaan kommentoijien huomautukset ovat todella typeriä. Se kuvastaa tämän blogin yleistä tasoa. Jos nimi on läskikaupungillajamaassa niin ei voi paljon odottaa eikä se oikein näytä lukuluettelossakaan hyvältä, mutta on tuossa hämmästyttävät 20 kaveria, jotka eivät häpeä mitään.

En tänään ole tehnyt mitään, en ole lukenut enkä kirjoittanut. Sitten menin käymään yliopistolla, mikä nyt on aina virhe ja katsoin erästä ilmoitustaulua ja alkoi ahdistaa. Se oli sen 2+2=6,27-porukan ilmoitustaulu niin kuin joku kommentoija heitä karakterisoi. Vai oliko 6,34. Joka tapauksessa sitä sakkia, jotka eivät anna hyvää kuvaa kulttuuristamme. Ärristelin jonkin verran ja kai se jo meni ohi.

Jos yhden asian olen elämässäni tehnyt oikein niin sen että olen älynnyt pitää yliopistosakkiin etäisyyttä. Minulla ei pää niiden kanssa kestä. Sitä politikointia. Kaikenlaista fraasillista tulee mieleen niistä. Unohdetaan ne.

Runoilijat ovat mielenkiintoisempia. Henriikka Tavi oli merkinnässään allapäin 12-projektinsa suhteen. Aika hyvin analysoi, että on ollut vähän vastahankainen alusta saakka. Voimia sinne! Loppurutistus ja uusiin seikkailuihin. Hullut tuollaisiin projekteihin suhtautuvat myötähankaisesti, maanikot. Mutta harva hullu pystyisi tuollaiseen. Siinä on ongelma.

Moniko on tilannut tuon 12-satsin? Olisi kiva tietää. Kai sitä voisi kysyä. Minä olen. Olen myös lukenut. Olen sen verran kova jätkä. En muista mikä se juttu oli, eli antaa olla. Huomenna kopioidaan painetaan Vätin Sanomat.

Tahdon pylvään päähän. Saatan päätyä pylvään alle. Onhan niin ettei kannata pystyttää pylvästä metsään tai autiomaahan ja sitten kiivetä pylvään päähän. Pylvään on syytä olla paikassa, jossa on / käy ihmisiksi kutsuttuja olioita. Ehkä blogi on virtuaalinen pylväs. Bylkäs. Eikö se Rokka oikeasti-ihan-varmojen-tietojen-mukaan ollut Viljam Pylkäs tms. sotasankari? Ehkä tämä Pylkäs olikin näitä pylväsmiehiä eikä niinkään niittomiehiä, joten Väiski johti meitä harhaan. En pitäisi sitä ollenkaan mahdottomana. Ehkä Kauko-Karjalassa oli pylväitä puolin ja toisin rintama-linjoja. Luullakseni näin oli. Nämä pylvästyypit sittemmin siirtyivät Saimaan divisioonaan Suomen armeijan osalta, puna-armeijasta en tiedä. Honkajoki oli pylväsmies hänkin. Kirjailija Sinisalo tähän viittasi aikanaan teoksessaan, jossa kerrotaan peikoista, maahisista ja muista historian hahmoista.

Jos kirjoittaisi, mitä en tule tekemään, romaanin noista Saimaan divisioonista, pylväilijöistä ja sensemmoisista hahmoista ja kokonaisuuksista, sekä osista. Ja Malaparte sekoilemassa upseerimessissä Kannaksella. Kaveri oli niin sekaisin Pervitiinistä että katseli Laatokan rannalla Leningradia. Voisivat Paavolaisen kanssa käyskellä Vienolan raunioilla. Sitten hautuumaalle syynäämään ortodoksian perusteita. Kirjan nimeksi tyrkkäisi Älyttömiä nautintoja. Pituutta 760 sivua. Paavolainen & Malaparte keskustelisivat ranskaksi Paavolaisen omaelämäkerran käsikirjoituksesta Anus Ruskeasilmä. Paavolainen ranskantaisi mehukkaimpia kohtia. Sanoisi, ettei tätä voi julkaista koskaan kun siinä kerrotaan hänen ja Lauri Viljasen tarina. Malaparte ottaisi käsikirjoituksen mukaansa. Se on nyt Casa Malaparten lattian alla, lattiassa. Mutta missä kohden. Näitä ongelmia. Ja älyttömiä nautintoja.

Ei kommentteja: