Tuli mieleen, mitä Sostakovits kertoo muistelmissaan Maria Judinasta ja millaisen kiitoskirjeen hän lähetti Stalinille saatuaan palkinnon. Löysinkin lainauksen internetistä, kun kappaleeni Sostakovitsin muistelmia on ikuislainassa (tulin lahjoittaneeksi sen yhdelle viulistille eli ei se ole enää lainassa vaan vaihtanut omistajaa:

”Kiitän teitä, Josif Vissarionovits, avustuksestanne. Tulen rukoilemaan Teidän puolestanne yötä päivää ja pyytämään Herraa antamaan Teille anteeksi raskaat rikkomuksenne kansaa ja maata kohtaan. Herra on armelias. Hän antaa anteeksi. Rahat olen antanut sen kirkon korjaukseen, jossa minulla on tapana käydä.”

Stalin ei tapattanut Judinaa, koska Venäjällä on sellainen tapa, että on olemassa koskemattomia ihmisiä. Meillä, joilla ei ole mitään rajaa, näin ei ole. Puhuin tuossa yhden kanssa, joka korosti pyhän etymologian rajaluonnetta, pyhä rajana siis. Tämänkin olemme vapaudessamme menettäneet. Kyllä kannatti.

Sostakovitsin mielestä Judinan tempaukset menivät vähän liian pitkälle. Eli oliko Judina jurodivyi vaiko ei ollut. Ainakin Stalin jätti hänet rauhaan ja se vahvasti viittaa myönteiseen vastaukseen, ja viiksimies kyllä tällaiset jutut huomasi.

Jurodivyi ei kuulu tasa-arvon piiriin, hänellä on erioikeuksia. Joku sanoi, että kyllä niitä yhä viuhtoo pitkin Pietarin katuja. Minä niin pidän sellaisesta. Ehkä menen katsomaan. Tosin Venäjä pelottaa minua, enkä saanut oikein nukuttua vuosi sitten Räpinassa kun oli se Venäjän raja viiden kilometrin päässä. Sillä suunnalla on tosin näitä vanhauskoisiakin, eli olisi pitänyt miettiä heitä niin olisi ollut parempi mieli. Ja setukaisia. Vai keitä.

Ortodoksi.net sanoo kauniisti:

"Yhä nykyisen Venäjänkin alueella kuulee tarinoita pyhistä houkista, joten perinne ei ole kuollut, vaan hurskas kansa uskoo heihin yhä vakaasti kuten ennenkin."

Olen onnellinen Venäjän kansan puolesta ja toivon että mekin vielä joku päivä olisimme hurskaita.