Vätin Sanomat 4 / 2012 alkaa olla valmis. Vieraileva kriitikkokin lähetti tekstinsä & teksti on taitettu. Vätin Sanomat on Pahkasian & Nuoren Voiman sulautuma ilman jälkimmäisen paskantärkeyttä & edellisen kansikuvia ihaillen. Jotenkin noin. Eikä Nuori Voima ole sellainen hei-mä-oon-opiskellu-kakskytä-ovaria-filosofiaa-huomaattehan -julkaisu, enää. Se oli hyvin kiusallista. On se vähän vieläkin. Mitä sitten. Eipä juuri mitään. Eikä enää ole ovareita, kun ne on opintopisteitä. Ehkä siksi Nuoren Voiman tyyli on muuttunut, kun ei voi sanoa hei-mä-oon-opiskellu-kakskytä-ovaria-filosofiaa-huomaattehan enää?
Luin äskön runoisen teoksen. Mitä sitten. Eipä juuri mitään. Bach-esseet ovat vielä vähän kesken, ehkä luen ne loppuun huomenna tai ylihuomenna, joka on huomenna, sillä huomenna on tänään. Olen joskus ollut niin ahdistunut runoilijoistamme, etten ole vähään aikaan lukenut runoja, mutta nyt taas kulkee. Se on hyvä asia. On vain muistettava ettei mene istuksimaan runouskeskustelun nimellä kulkevaan kusiaispesään, pikkasen vain vierestä seurii. Ja jos alkaa vituttaa, niin kirjoittaa päiväkirjaan eikä tähän. Tämäkin minulle piti erikseen opettaa.
2 kommenttia:
Nuori Voima on tosi kaunis lehti, ja älykkään näköinen, siksi musta oli kiva olla lukevinani sitä. Nykyään voimaudun myöntämällä julkisesti, että saan siitä aina luettua korkeintaan kolmanneksen.
Toisaalta oon usein aika innoissani niistä osista, jotka saan luettua.
Niin, että jos se ei enää ole yhtä, hmm, no yhtä tuollainen kuin ennen, niin se on mahtanut olla mielenkiintoinen ennen. Mun on vaikea kuvitella, että se olisi yhtään enempää sellainen.
Oh, eti vanhoja numeroita käsiisi! Noin v. 2006 oli kysely, missä "tekijät" muistelivat "ysäriä". Se on todellinen helmi! Suomen kulttuurilehdistön historiasta tuskin löytyy mitään niin älyvapaata artikkelia. Ja, mikä parasta, muistelijat tuskin tulevat milloinkaan tietämään sitä, siitä.
Turussahan n.k. dissataan mieluusti NV:tä. Mikä on sekä NV:lle että Turulle aivan oikein. Itse helsinkiläisenä Turuus koen kokokehollisia affektimyrskyjä seuratessani tätä titaanien taistoa.
Rakastan sekä Helsinkiä että Turkua, sekä NV:tä että turkulaista katurunoutta. Ja vähitellen olen pääsemässä Manse-ennakkoluuloistanikin, vaikkakin ihmiset siellä liian usein pukeutuvat kehnosti. Ja arkkitehtuuri Tampereella on, kauniisti sanottuna, liikuttavaa.
Niin, jos NV on vähän sellainen kyldyrelli niin turkulaisen katurunouden "olin lukemassa runoa kapakassa ja nyt kirjoitan siitä runon" -runot on tietenkin turkulaisen katurunouden heikko kohta. Ja vahvuus. Mutta irvileuat pääsee aina nälvimään kyldyyristä ja kapakkarunoudesta.
PS: Vätin Sanomat arvioi kattavasti seur. numerossaan turkulaista katurunoutta Kivelästä Hirvosen kautta Kinnuseen.
Lähetä kommentti