Väkersin palindromia, palindromeja, mutten tyrkkääkään niitä tänne! No, menköön tämä yksi:

Haikusaatio -
takut saksis, kas tukat
oi, taa suki, ah!

Tosin ei tuossa ole vuodenaikaa. Mielentila on. Haikupalindromisarjan aion kirjoittaa. 2-3 päivää olen harjoitellut eli eiköhän kohta jo suju. Tai sitten ei.

Jos Tikkanen aikoo kirjoittaa 10 000 haikurunoa, niin minä voisin kirjoittaa 10 000 palindromirunoa. Siinäpä olisi. Se olisi tunne. Puhuin tässä erään turkulaisen kirjallisen tyypin kanssa, joka korosti että Frangénilla & Heikuralla palindromirunot oikeastaan eivät ole runoja, mutta Hirvosellapa ovat. Siinä se pieni ero. E.m. tyyppi myös kertoi olleensa kirjallisessa tilanteessa, missä Frangén oli kertomassa lavalla vitsiä ja sille nauroi eturivin Rosa. Silleen karjuen-hohottaen kaulasuonet paisuneina. Voin valitettavasti kuvitella tilanteen. Ei se kamalaa ole. Mutta hauskaa.

E.m. tyyppi ihmetteli vielä, ettei Vastakaanonissa ole palindromeja, vaikka ne nyt ovat avantgardea jos mitkä. Eikö siellä tosiaan ole palindromeja? Kirjaan on 3 metriä matkaa, en kyllä mene tarkistamaan. Se olisi luonteenomaista vastakanonisteille, että ovat heivanneet palindromit laidan yli. Eikä tämä ollut moite, tämä oli tosiasian osoittamista.

Senkin kuulin että X ja Y ovat riidoissa. Voi hellanlettunensentäs. Minä olen päättänyt lopettaa riitelyn. Joskus onnistun, joskus en.

Leevi Lehdon mukaan palindromissa on vitsin näyttävä eli vitsin on oltava. En ole samaa mieltä. Vitsiä ei pidä olla. "Tulli-pillut"-tyyppiset palindromit rajaan pois palindromipoetiikastani (!). Jos ajatellaan palindromi muotona, rajoitteena säemittojen tapaan, tästä puhuu Juri Joensuukin ja kaveri sentään on tohtorismies, vai onko proseduuri jo saavuttanut tohtoroitumispisteensä, en tiedä, mutta piakkoin saavuttaa.

Keksin palindromirunokirjalleni nimenkin.

G-Ö-D-E-L

Ö-L--I-S-I

D-I--L-L-E

E-S--L-I-N

L-I--E-N-I