Sivut

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kustantaja kertoi, vaikken edes kysynyt, että ilonirunonurinolia on myyty kaksi kappaletta, mutta korosti, että se on enemmän kuin yksi. Tai nolla. Ei yhtään. Olin mielissäni, sillä kaipaan kovasti vääriksiymmärretyksi tulemista. Minulta kirjan on ostanut kolme ihmistä, mutta yksi osti oikein kaksi kappaletta. Se on neljä. Lisäksi joku kyseli, kun olin puhelimessa, puhetoverini takaa mistä niitä saa ja oli "netissä". Siinä oli ehkä viides. Näin ollen kuusi tai seitsemän kappaletta on mennyt, viisi tai kuusi mahdollista lukijaa löytynyt. Nyt tiedän, miltä menestys tuntuu. Tämä on vähän sellainen tuotantoblogi tämän merkinnän osalta. Kerron markkinoinnista, oheisteoista ja kaikesta siitä kiireestä mitä ihmisellä voi olla, kun on menesthyvä ihminen. Ja tämä pelkällä "läpändeerauksella", voi vittu.

(Toimitettu versio. En tahdo noita kyykäärmeitä kimppuuni.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Turun underground.

Sami Liuhto kirjoitti...

Turussa kun ei ole undergroundia, edes tramia. Köyhää on!