Olympiadiksi tekemistä
Viime yönä vai oliko toissayönä mietin (?) että miksi jättää tämä projekteilu yhteen vuoteen, kun vuodet ne vierivät yhä ensikin vuonna. Vuotena. Mitäpä jos ensi vuonna kirjoittaisi runosen joka päivä, 365 kpl? Vähän katurunoa, vielä vähemmän avantgarderunoa, yhä vain vähemmän erilaisia runomittoja... Se oisi hauskaa! Siinä olisi v. 2014. Vuonna 2015 kirjoittaisi kertapäivään mietelmän, sellaisen aforismin, tiedättehän. V. 2016 kirjoittaisi kertaviikkoisesti lyhyen tekstin, kirjakritiikin (yäk! mutta mitä ei tekisi taiteen vuoksi...), esseen, artikkelin, haaveilun, novellin, mielipidekirjoituksen, blogimerkinnän, blogikommentin, apurahahakemuksen. Siinä olisi olympiadin projekti. Noin kaksituhatta sivua, pikkasen päälle.
Nyt soi: "Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu".
Ensi viikolla sitten Tusinaromaani IV valmiiksi ja Ranskaan, minkä jälkeen Tusinaromaani V. Olen keksinyt siihen aiheen ja myös kuudenteen osaan. Minulla oli jo aiheita, mutta hylkäsin ne, en viitsikään kirjoittaa Tusinaromaaneihin blogiromaania, päiväkirjaromaania ja kirjeromaania. Puhun jo helposti Tusinaromaanista, Tusinaromaaneista. Ne todella valmistuvat. Ihmeellistä. Suomen Kuvalehti ei ole vielä haastatellut, mutta odotan puhelinsoittoa, tosin numeroni on salainen. Muuten olisin jo kertonut näistä asioista valtakunnallisesti. Olen valmis haastatteluun niin kuin eräs oli sanonut.
Nyt soi: "Nuorena Syntynyt".
Laulunsanatkin voisi tehdä ensi vuonna. Niitä nyt tulee tuosta vain. Pystyisikö löytämään 365 runomuotoa? Varmaan. Siinä olisi jo amerikanistisesti sanoen haastetta. Ja olen sen verran hullu että toteutan nämä jutut. Sehän tässä hauskaa onkin. Eli Tusinaromaani päättyy 31.12.2013 klo 23.59 ja sitten alkaa tämä seuraava projekti. Se täytyy suunnitella tarkemmin kuin Tusinaromaani, joka lähti vähän lennosta.
Nyt soi: "Aika kuolla".
Viime aikoina on itsetunto noussut. Se laskee.
19 kommenttia:
GO SAUHTO GO
Tänks! I try!
Don't try
se lukee Bukowskin hautakivessä,
ugh!
(Mulle varmaan tulee toi UGH!)
Pidä suunnitelmastasi kiinni! Kuulostaa lupaavalta.
Kun lähdemme tutkimaan Bukowskin mestoja niin otamme matkajoumaksi Nightrainia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Nightrain
Tuolla B:n hauta: http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=2162
Mitä tulee hulluun projektiini niin olen innoissani. Kiitos kannustuksesta Liisu!
Oorait!
Tsekataan nyt miten tää systeemi reagoi uuteen Kinnusen snagari -blogiini.
Sen pitäisi avautua nimeni kohdalta, kaikenlaisia vinkkejä otan vastaan.
Aion myös vierailla lähitulevaisuudessa Vätissä vakoilumatkalla - jättäkää kahvia termokseen ja avain kynnysmaton alle, jos menette kauemmaksi.
Täältä tullaan Vätti!
Koetan tarkailla, kestäisikö itsetunto pitempään, jos kiinnittäisi huomion siihen mitä TEEN sen sijasta mitä MINÄ teen.
Yksi vaihtoehto on tietysti mitä MINÄ TEEN, mutta se on varmaan huono vaihtoehto, parempi on mitä minä teen, ja paras mainitsemasi mitä teen.
En voi olla huomaamatta, että blogini kommentoijat ovat ihmisiä, jotka aavistelevat olevansa epätäydellisiä. Huomaamiseni tekee minut onnelliseksi, sillä täydellisiä ja yleensä hyviä on niin paljon ja heidän kanssaan on hankalaa kun he ovat niin - hyviä ja täydellisiä. Kommenttiloota on lohdun paikka!
Olin silloin kirjaston miellyttävässä Sirius-kahvilassa lukemassa Tusinaromaania, oliko ensimmäistä vai toista osaa. Saa tulla pöytään! Vaikka se on todella hankalaa, tiedän, kun olen arka sellaisissa tuloissa, kun alkaa nolottaa. Lähdin kaupungille töihin, kun ajattelin sitä kivaksi jutuksi ja se olikin. Välillä vaihtaa paikkaa ja sitten lukee lisää. Näkee ihmisiä. Sirius on mieleeni siksikin että omistaja vai mikä mies lienee kysyi kerran, olenko ulkomaalainen. Olen kuin Panu Rajala, lämpimämmän ilmaston karaktäärin omaava pösilö näillä kylmillä seuduilla. Nyt olen kehunut riittävästi itseäni joten lopetan merkintäni tähän.
Venäläisessä kansanluonteessa on jotakin välimeren makua, kuten myös itäsuomalaisessa olisi, jos ei olisi turkulaisen läntisen valloituhengen pilaama, nuo paksulompsasavolaiset.
Kannatan suunnitelmiasi. Itselleni blogieni täyttäminen mahdollisimman paljon on ollut tavoitteena jo vuosia. En edes jaksa ajatella, kuinka monta tuhatta liuskaa olen vääntänyt näkyville. Julkaisukynnys kun on hyvin matala.
Blues-sanoituksia on hauska tehdä, etenkin englanniksi, iskelmät suomeksi.
Ja itsestään ja masennuksestaan on aina helppoa kirjoittaa. Jos vaan pääsee sängystä ylös.
Turkulaisuus sitten voitti. Mutta Turussa on paljon hyvää, oikeastaan kaikki muu paitsi ns. tepsiläisyys eli turuntautisuus.
Kiitos kannustuksista! Nyt huomaan, ettei minulla ole seurattavissa blogeissani Susupetalia, vaikka häntä olen seurannutkin. Miksei ole? Tunnenko salaperäistä kaunaa ahkeraa projekteilijaa kohtaan? Muitakin tällaisia on. Olen salakaunainen luonne vaikka kerron turuilla olevani avoin ihminen!
107,2 kg oli nyt painonani. Tiistaina oli ennätys 107tasan. Yli 20 kg häipynyt! Veli Jaakon kanssa mietimme laihdutusasioita rav. Koulussa oliko ke ja hänkin oli kummasstellut, että pottu ja riisi on paha juttu laihdutuksen kannalta. Että enempi lihaa ja toki kasviksia pitäisi syödä. Ihmeellistä on. Vaimo taas sanoi, ettei pidä kummastella jos ihmiset ovat "hämmentyneitä", kun kirjoitellaan ihan outoja juttuja. Vaimon huumorintajuun kovasti vetoaa Neuromaanin huumori. No, sairas on ihmisen oltava, ellei naura hauskalle jutulle. Esim. J. Laajarinteenkin mainitsema sammakonnuolenta. Tai LINTUSANOJA jossakin alaviitteessä. Hyvä tavaton mitä kaikkea sitä on. Kuulemma Antero Vipusen jatko-osassa tms. on juuri tuollaista, että alaviitteessä muina miehinä aletaan kertoa jotakin asiasta viidenteen. Todellisuus on vitsiä ihmeempää.
Tuli mieleen tuosta Susupetalin meiningistä, että grafomaanille blogi on aika kiva juttu. Vuorovaikutusmaanikolle! Minusta on hauska keskustella aivan oudoista jutuista blogeissa ja muuallakin. Esim. tämä Hans Assmanin mysteeri. Kuulin em. ke että Palo & Paloaro ovat ehdotelleet Assmanin sekantuneen Kennedyynkin vai muistanko väärin. Joka tapauksessa Tusinaromaani I:ssä viitataan Kennedyn klaaniin ja Jackiin eritoten muodostuen konnektion Uuden Englannin ja Mansen väliin. Aion pikapuoliin lukea Jorma Palon poeettista proosaa. Ent. vaimo, joka oli näissä neurologihommissa kans, kertoi neurologeista incl. Palo kaikenlaista hauskaa juttua. Palo oli kova terveyden perään, jos joku ruokalassa annosteli suolaa sapuskaansa liian rennolla kädellä niin Palo tuli kertomaan ettei noin pitäisi toimia. Suuri persoona oli Jorma Palo. Ihailen tuollaista.
Tuli mieleen idästä ja lännestä tämä Gottlund, häviäjä, kun Lönkka voitti. Gottlundin matkapäiväkirjat, joista vain toisen olen lukenut, ovat hurjia. Nämä päiväkirjat jotka kuvaavat Ruotsin suomalaisseutuja, siis Taalainmaan suunnalla. Siellä Gotti luhdissa vieraili myös. Aijai. Kaveri kirjoitti salakirjoituksellakin. Saattaa olla, että joku päivä siirryn blogissani salakirjoitukseen, ehkä olen jo siirtynytkin. Voynichiksi vetelen. Mutkat suoriksi. Tusinaromaani II:ssa puhutaan Voynichista ja salakirjoituksesta, ensimmäisestä osasta jatkuu aavetematiikka, joka jatkuu kolmannessakin, jossa kuvaan Helsingin Kallion kaupunginosan aaveita. Neljännessä osassa ei ainakaan vielä ole aaveita vaikka kirjamessuilla käytiinkin. Siinä kuvataan Turun kv. kirjamessuja, käydään "ständeillä", "baareilla" ja "Borella". Ynnä "Alvarissa". Päähenkilöitä ovat turkulainen katurunoilija, turkulainen sansgarderunoilija, stadilainen kevytmodernisti, muudan lääketieteen ikuinen ylioppilas ja pulkkislainen kirjuriorja. En paljasta enempää! Tehkää ennakkotilauksia paperikauppoihinne.
Kissa nukkuu.
Tsekkaan minkälainen jälki nyt jää, kun laitan kotiosoitteekseni uuden "Kinnusen snagarin"... näkyykö kuva, onko B vai g+
Koodit on purettava, muuten voi laueta syliin.
Susupetalia luetaan niin kuin seiskaa. Salaa.
Olen tottunut, etten esiinny ns. kirjallisten blogien blogirullissa. Hannu lienee ainoa, joka ei ole salarakas.
Susullakin on tommonen B tossa nimen vieressä, mulla pelkkää ilmaa...
Ihmiskokeet jatkuvat.
Ei hitto!
Nyt tuli naama, mutta mulla on g+
Mitä pitää tehdä, jos haluaa B:n niin kuin banaani?
Kinnusen kuva näkyy! Se kahtoo jotenkin kaameesti...
Lisäsin Susupetalin nyt seuraamiini blogeihin, koska se ei siellä ollut. Yritän muistella niitä 2-3 blogia, joita myös seuraan, mutten jostakin syystä ole muistanut merkitä blogini seuraamiini blogeihin. Siis tämä Saara! Onko Mummo Muulla vielä blogi käynnissä? Ainakin sen vanhan blogin merkitsen. Ilmeisesti olen misogyyni! Muuta vaihtoehtoa ei ole. Eikä Ikkunaiinestä. No niin. Olen sika. Jarkko Tonttia vilkuilen sentään joskus. Ja Kämäri! Kyllä näitä on.
Saara
Mummo Muu
Ikkunaiines (incl. Eineskirjat)
Tontti
Kämäri
Nuo lisään.
Minut tunnetaan myös lempinimellä Varsinais-Suomen Psyko!
:D
Jostain kummassa (äh, kirjahyllystä) pälähti mieleen tietty Knausgårdin Taisteluni, joka on jo hyvinkin edennyt pitkälle ;) Paremmin menee, kuin saman nimisellä toisella opuksella. Tämä on tosin häiriintyneen Turussa syntyneen omalaatuinen mielialabide, joten laitetaan kaikki sen syyksi.
Minä kirjoitan blögiä vain siksi, että tietäisin olevani aamulla hengissä! Eikö se ole ihan riittävä syy, julkaisukynnystä ei ole siis olemassa!
Knausgårdista tykkään. Se on niin vallaton. Muutenkin viehättävä tapaus. Ajatella, Norjasta, eikä ole täydellinen.
Lähetä kommentti