a new low

Iski lievä tauti mutta TAISTELIN Piätalo-jutunjutskani liuskalle 7. Huomenna rinttaan sen, luen ja korjaan. Siinä sitten on. Kerron tässä esseistiikkani synnystä... Miten hienoa se on... esseistiikka... Ehdotankin Hunter S. Thompsonin hengessä että esseen nimeksi muutetaan läski ja sitten ollaan tyylikkäästi läskistejä. Jossakin Nuoressa Voimassa lukisi: kirjoittaja on x-läinen läskisti. Oikeastaan voitaisiin nyt päättää, että jos joku sanoo olevansa esseisti niin automaattisesti käännettäisiin se läskistiksi. Toisaalta runoutta alettaisiin nimittää panemiseksi, jolloin vähän yksi jos toinen olisi lopettanut panemisen ja lyönyt läskiksi. Tuosta panemisen lopettamisesta tuli vähän muoti sen jälkeen kun Timo julkaisi Ilman-kirjansa, mutta tiedoksi että Timo on sittemmin jatkanut panemista. Nykyään hänellä on siihen oikein velvollisuuskin. Käsittääkseni täyttää velvollisuutensa erinomaisesti. No niin. Yhdysvaltalaiset sanovat tämmöisistä: a new low.