Sättiminen on lisännyt liikennöintiä blogiini. Mutta ylen raskasta on sättiminen! Kovaa hommaa huonolla korvauksella. Vihjaisin monta vuotta sitten, etten kirjoita esseitä vaan monologeja, mutta monologeja kirjoittavat esseistitkin. Muttei kerrota sitä niille, menisi hyvä vitsi pilalle.
Otan kohta illalliset lääkkeet. Noin. Otin. Hannu Helin on niitä harvoja runoilijoita, jotka panevat runoihinsa tautistatuksia ja nyt minä kerron, että otin juuri 2 x 300 mg:tä Deprakinea ja 5 mg:tä Melatoniniä. Tuo jälkimmäinen on kevyt nukahduttaja, aivan kevyt, pitkiin aikoihin en ole syömyt Imovania. Aamuisin otan 2 x 200 mg:tä Sertraliniä. Syön myös Antabusta, allergialääkettä ja toisinaan kipulääkettä. Olen länsimaisen lääketeollisuuden hallinnassa vallan. Ilman lääkitystä olisi mentävä hirteen, kun pakkoneuroosi painaisi päälle, nyt se pysyy kurissa ja nuhteessa jotenkuten.
"auta minuasurussa omassasikinettei kukaan löydänaaraa ikinä pintaan..."
Helin kirjoittaa älyllisesti, "vaikeasti", ja samalla täynnä tunnetta.
"mielenterveys mielisairauksistaylivoimaisesti vahingollisinhävittäjä malli F60.31minut tappaa vain minänollan desi maalistaprivjet huutomerkistäsaisi tuhahtelemallahelposti kuumailmapallon btwreseptini isojyväisempään riisiinon vuosikymmeniä kestävätodella syvä lamaja pandemialuokkaF34.1"
Ei minulla sitten muuta sanomista.
2 kommenttia:
Inspiroijani, tuosta nukahduttamisesta. Taidan aloittaa blogin, jossa kerron jokaöisestä nukahtamisheräilytaistelustani. Joka päivä raportoisin uskollisesti, paljonko nukuin ja miten monen tunnin yrittämisen jälkeen, mikä auttoi nukahtamaan ja uusimmat unilääkevinkit. Tähdellä merkitsisin ne yöt, jolloin nukun yli neljä tuntia ja voivottelisin jo etukäteen kaikkia unettomia öitäni. Ellei sitten joku ole jo tällaista blogia aloittanutkin. Ainakin lukijat nukahtaisivat.
Tuo olisi mielenkiintoinen blogi.
Televisiossa Egypti kuohuu.
Lähetä kommentti