torstai 7. marraskuuta 2013

Okei, olen hurahtanut Facebookiin! En mäkään oo täydellinen! Niin!

Ajatelkaa, miten hankalaa Facebookissa on vanhemmalle väelle, kun pitää tykätä.

so no te me själjf: merkitystä vähennettävä.

"Dokaaminen kannattaa tästä lähin aina." - Kai Donner katsellessaan poikaansa Jörniä.

Tahtoisin Anna Abreuta jaksaa. 

Erillissota ja rauhanomainen rikkainelo.

Kirjailijan kone menee arkisin nukkumaan, mutta sammuu viikonloppuisin ja juhlailtaisin.

Pornoelokuvan koenäytös, mikä loppu innostaa eniten.

Riksulaiset on ihan tyhmiä, kun Päivi Räsänen on Riksusta. Dissaan tästä lähin Riksua. Vähän nyt kuulosti typerältä. Mut otetaas uusiksi: Kirkko on tyhmä, kun Päivi Räsänen kuuluu kirkkoon. Eroan kirkosta. Johan alko skulata! (suomalaisen ajattelun / ajattelijan synty)

Ilta on tullut ja Vätti päivittää taas
En kestä enempää mistä rajoituksen saan

Rustiikki ei milloinkaan nuku. (huonekalupuusepän ajatuksia)

- Montako kirjailijaa tarvitaan vaihtamaan kustannustoimittaja? - Ei yhtään, ei tartte, kustannustoimittaja roikkuu jo kattolampussa.

Anouk, palindromistienkin arvostama laulaja.

Paljastus: en tykännyt tosta kehutusta kirjasta. Mun mielestä se oli koketeeraavaa sontaa. Oltiin nin kirjailijaa, niin kirjailijaa että. Toisaalta ymmärrän miksi kirjaa kehutaan. Kun sekotetaan kirjailija ja kirja, sekä kirjailija ja ulkoiset olosuhteet. Mut paskaa oli kirja silti. Sou not, kuhan hyppy kulkee.

Mullahan on venäläisen sielu(nelämä) oikeastaan täysin. Oon ollut jossain entisessä elossani joku maalaiskartanon lakeija tai kotiopettaja, joka on yrittänyt tehdä vaikutusta isäntään ja tyttäreen, tossa järjestyksessä, sillä toisessa järjestyksessä pääsee hengestään, korkeintaan.

Kirjoitin hakemuksen tulostin hakemuksen kohta lähetän hakemuksen sitä ennen allekirjoitan hakemuksen muistaessani

Oh, Helsingissä on nyt taas kirjamessut, THE KIRJAMESSUT! Kun muualla on paikkakunnan mukaan nimetyt kirjamessut, esim. Turun kirjamessut, niin Helsingin tytöillä ja pojilla on pelkät THE KIRJAMESSUT. Helsingin kirjamessut, ihana edelläkävijä, toi kirjamessutradition Suomen soiselle niemelle. Kiitos 2001 - 4EVÖ.       

Kelaa, varmaan jossain maajussien huudeilla Facebookia kun joku tykkään jonkun tilasta, niin siinä on ihan lisälatausta mukana.

Kuulostelen kappaletta On Elo Unta Keijujen ja vahingossa klikkaan ketkä ovat muudasta merkinnästä tykänneet ja laulajan ääntäessä keijujen näen että yhden tykkääjän nimi on Keiju.

Sosiaaliset verikostot. 

Urheilu pelasti minut musiikilta.

Ei viitti mennä nukkumaan. Väsyttää tosin. Muistan kun joskus ei uskaltanut mennä nukkumaan. Kiusallista.

Selailin (tänään) kirjastossa Gregory Corso -finlandinnosta. Jotenkin alkoi väsyttää hyvin pian, suomentajan esipuheen kohdalla. Ei enää jaksa. Tuommosta. Mä oon siirtynyt vähän toisiin juttuihin. Lohdullista. Ehkä taas joskus tavataan.

Syötiin etanoita. Piti sieltä kotilosta vai mikä se on repiä kaveri. Olipa kivaa. Nyt alkoi lihaton aika.

Meitä raittiita sorsitaan! Emme pääse kymmenen tuopin haastatteluun. Vissiin taas dokattava tähänkin murheeseen.

Kirjamessuilla kävi hauskasti ennen sitä Nihil Interitin keskustelutilaisuutta. Kysyin Kinnuselta: "Ooks kännis." Se oli kaksi sekuntia hiljaa ja kysyi: "Ooks Antabuksel." Höhöteltiin vuorosanailullemme tovi, ketä siinä oli, Kulmala, oliko jo Kivelä ja Lainekin. Keskustelutilaisuus oli myös hyvä! Ja se sai hienon startin pienestä huulenheitostamme.

Novalis ja Hölderlin oli tyyppejä mun makuun! No, olipa yllättävä lausunto. Rousseau kans. Voltairesta en niinkään välitä. Se oli liian usein oikeassa. "Opettele olemaan väärässä - maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat oikeassa. Siksi se on NIIN KUVOTTAVA paikka." Rousseau oli elämäntavakseen väärässä. Tarkemmin ajatellen hän ei ollut koskaan oikeassa. Pidän sellaisesta todella paljon.

Tykkään nopeasti.

Videolla sanotaan "this feels brilliant" ja espannos on "esta es...", siis joka tapauksessa tuo "es" eli vissiin olla-verbi ja "feels" merkitsee tuntemista. No niin. Oleminen tuntemisena. Jos ollan korvaa tunteella. Tämän voisi muistaa. Vähentäisi tuota tietämisen taakkaa. "Missä olet?" - "Minä tunnen Vätissä." Ja oleminen olisi jotenkin jo tekemistä, olemista jotenkin. Mutta yhä on oleminen pohjalla!

Mitäkö mietin? Sitä, mitä kaikkia palkintoja, mitaleja ynnä muita kaupunginavaimia Harry Salmenniemi on tänään saanut. (Ja kuten normaali ihminen, normaali-ihminen, älyää, tässä ei moitita lainkaan runoilija Salmenniemeä vaan ironis-sarkastoidaan sitä jatkuvaa ylistystä, joka epäilemättä joku päivä vielä kääntyy alistukseksi eli ärsyyntymiseksi. Voi vittu kun aina pitää selittää tässä paskamaailmassa.)

Me kaikki ollaan runoilijoita. Mieli pahentuu niin kovin herkkään.

Itä-Eurooppa on Suomesta länteen. 

Nykyään puhutaan käyt. katsoen tauotta seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ja tuli sellaista mieleen, että ENNEN MUINOIN VANHAAN HYVÄÄN AIKAAN oli sellainenkin sanonta kuin "siitä puhe mistä puute". Esivanhempamme siis panivat, nussivat ja köyrivät kun taas me puhumme panemisesta, nussimisesta ja köyrimisestä. Sen sijaan enää ei puhuta juuri lainkaan käteenvetämisestä ja runkkaamisesta, mikä puolestaan oli esivanhempiemme mielipuheenaiheita.

Kerron nyt kiistämättömän tosiasian, täydellisen 2 plus 2 on 4 -esimerkin: Suomessa on ollut ja on todella paljon loistavia runoilijoita. Tuli mieleen, kun tuli Sirkka Turkka mieleen. Ja miten monenlaisia runoilijoita. Tämä on runon maa eli kieli.
 
Toi on niin upeeta, että joku nuori jannu jostain Savonlinnasta torjuu kiekkoja Bostonissa. Tai Mansen mies, nippa nappa 18 v., tekee maaleja Floridassa. Jne. Nää oli niitä, jotka ei valittanut kouluruuasta ja muutenkin keskitty tekemiseen eikä vänisemiseen. "Ja Savonlinnan poika, yksi huippukoppi lisää." Prkl melkein liikutun kun mietin loistavaa nuorisoamme!
 
Miksihän me ollaan tämmösiä hulluja. Eikä ole mitään, siis mitään takeita siitä että vanhuus viisautta toisi. Hyvät näkymät. Jee! Yliopisto nyt on psykiatrinen kuntoutuskoti, mutta avohoitopotilaita sanotaan nykyään runoilijoiksi. Näin sanon minä, akateemisen koulutuksen saanut pöljä, joka kirjoittaa runoja. Hevät näkymät. Jee! Hevät? En korjaa. Ensi vuonna olenkin kaksi kuukautta avohoitoon ulkomaille sijoitettuna. Tuli eilen sellaista postia. Se tuntui, kieltämättä, todella hyvältä. Jee, niinkun oikeesti!
 
Puhuin puhelimessa. Tuli todella hyvä mieli.
 
MTV3:n uutisissa puhutaan "Nobelin rauhanpalkinnon voittajista". Hihi.
 
Mä en oo syvällinen ihminen. Jotain hyvää sentään.
 
Kirjallisuudella menee huonosti. Ei nyt tänään jaksais tätä millään. Ennemminkin suomalaisella keskustelukulttuurilla menee huonosti, kun se on niin naurettavaa.
 
Mistä se(kin) on tullut, että jos kehottaa ottamaan rennommin ja sanoo että sitä hermostutaan herkästi, niin huudetaan takaisin kuin palosireeni? Toinen on tämä "Linkolan upea tyyli", että siksi Linkolaa luetaan, ei muuten varmana ikinä koskaan luettaisi. Mulle on toi upea tyyli vähän mysteeri. Ihan kuin niin sanottaisiin tarkoittamatta oikeastaan mitään. Kun aika moni muukin sanoo niin individikin sanoo, tämä niin helvetin vapaa ja oikeudellinen elävä. Tämän saman voi sovittaa myös Nyléniin ja sama päättelykuvio on ehkä Nyléniin nähden muutenkin käytössä. Siis tää jo klassinen "olen eri mieltä mutta tyyli". Väittäisin, että tyyli on tekosyy, oikeasti ollaan samaa mieltä eikä tyylistä tajuta yhtään mitään.
 
Vältettävää argumentointia: "Monet on yksityisesti sanonut olevansa mun kanssa samaa mieltä." - "Palaute on ollut lähes kokonaan / kokonaan myönteistä."  
    
pas sport
voimaannuttaminen vaivaannuttaminen
Kustannuslomittaja
Connectincut
Brothellr

Mitä mietit? ei mäti M

tius ruplai virtsas trivial pursuit

AAMUMAA (Japanin palidromitunnus)

EIRESERIE

SUOMENEMOUS (tätä voisi jo tarjota sisäministeriöön)

EESTINITSEE

USAAASU (Homestead Act of 1862 - nevö föget)
 

TAIDEDIAT 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa

Sami Liuhto kirjoitti...

jeah!

eikö ookin. siellä pystyykin olemaan silleen ihan jees. nyt sen tiedän!