keskiviikko 23. toukokuuta 2018

124 / 1001 levy (Black Sabbath, Paranoid) menossa tästä kirjasta 1001 Albums You Must Hear Before You Die (vuoden 2016 editio), aloin tämän projektin 8.3.2018 ja se oli torstaipäivä. Olen kuunnellut sellaisetkin levyt, jotka olen kuunnellut jo moneen kertaan, mitään järjestystä ei ole ja kirjan ensimmäinen levy on kuuntelematta (Sinatra) mutta toinen on kuunneltu (Elvis). Tässä saa ihan hyvin selon albumiajasta ja populaarimusiikista. Ihan vittuillakseni en listaa mitä olen jo kuunnellut (ne 123 levyä). En viitsi. Parilla vähemmällä Bowiella varmaan oltaisiin selvitty. Onhan se kivaa.

Aurinko paistaa, kissa makoilee levysoittimen (LP-versio) päällä, olin arkistossa, huomenna en tiedä mitä teen, en tiedä tänäänkään. Kustantajani (voi vittu "kustantajani" oikein hävettää ei minulla ole "kustantajaa" eikä tule milloinkaan olemaan kun olen mokannut itseni sellaisille tahoille jotka voisivat olla "kustantajia") sanoi ilmoittelevansa, koska tapaamme, sanoin että minulla on idea, mutta olen jo idean unohtanut, mutta minulla on sellainen vanha idea minulla ns. on. No idea. Ehkei hänestä kuulu enää milloinkaan, en moittisi, harvoin ihmisistä kuuluu, tai seitsemäntoista päivän päästä. Ei tämä ollut moite paitsi jos se moitteelta tuntuu. Silloin se on moite. Kevään hetket ja lopputalven, on tämä uskomatonta kaikessa tapahtumisessaan.

Että tämä Iron Man on hyvä metallinen teos. Ozzy oli jo tuolloin ihan pihalla, kerron tämän itselleni. Paljonkohan Ozzyn ÄO on ollut ylimmillään, ehkä 90, nyt se on 40 tai vähän alle.

Jos olisin ajattelija, voisin "pohtia" moitetta mutten viitsi kun en ole ajattelija, tosin eräs minua solvasi "älyköksi", mistä vaadin häneltä anteeksipyyntöä, mitä en tietenkään saanut. Ei täällä saa edes turpaansa.

Heleä on Vaasankadun ilta
narkomaani kävelee seinään
hipsteri kaivaa muniaan
ja toivoo olevansa hintti

luen Matti Tiisalaa
ei täällä saa edes turpaansa
ja arkistot Nightrain hänen katseensa
laskeutuu kuin miehellä naisen
edessä olenko minä mies

Ei kommentteja: