MINUN MIELIPITEENI KESKUSTELUSTA

Sanotaan taajaan, ettei pidetä keskustelusta, koska keskustelu ei vie mihinkään, on jankkaavaa, politikoivaa eli keskustelun sokraattinen keskeisfunktio (akatemialaiset, hypätkää seuraavat kaksi sanaa yli) tiedon kasvu ei toteudu (sillä eihän tieto kasva, sen tietää filosofian fuksikin).

Minäkään en pidä keskustelusta, mutta syy pitämättömyyteeni on se, että minua keskustelu ahdistaa. Minua ahdistaa toista mieltä olevat ihmiset. Minua ahdistaa se, että minä voin olla väärässä ja minua ahdistaa se jos joku muu on väärässä eikä hän myönnä sitä. Minua ahdistaa se, että keskustelussa voin joutua umpikujaan, joku muu voi joutua umpikujaan, jotkut voivat joutua umpikujaan, kaikki voivat joutua umpikujaan. Minua ahdistaa se, etten ole hyvä keskustelija, en osaa sanoa hyvin, en osaa retorikoida.

Näistä ja muista samankaltaisista syistä en pidä keskustelusta.

Mutta kaikkein tärkein syy on se, että keskustelussa minun täytyy kuunnella muitakin mielipiteitä enkä voi vain paasata omia juttujani. Se on hirvittävintä. Sietämättömintä. Kestämättömintä. Sillä vain minä tiedän miten asiat ovat.