Eilen kolahti Tieteessä tapahtuu 2/ 2013 postiluukusta vaikkei ole postiluukkua, ja kolahdus, ei kai kukaan sano niin paitsi jos on pösilö mutta mitä siitä, eivät kaikki ole tällaisia hulluja. Sanoin vaimolle, että viitsiikö sitä avata, siis Tieteessä tapahtuuta avata, kun siellä taas tapellaan mitä ihmeellisimmistä asioista. No, avasin. Perusilkeilyjen ohella oli jotenkin tutunkuuloista tekstiä ja katsoin että Putte Wilhelmssonhan siellä taas solvaa ihmisiä. Ilkeilyä, "vittuilua", sanotaan usein virkistäväksi, piristykseksi ja sensellaiseksi, mutten ole sitä mieltä, mielestäni ilkeily on pelkästään ilkeilyä. Ja sorrun siihen itse jatkuvasti! Mutta Wilhelmsson jotenkin myös. Onko se nyt kivaa? Ainakin minulle tulee lopuksi, eikä sitä tarvitse kauan odottaa, paha olo kun on vittuillut. Älkääkä nyt tulko puhumaan diskursseista tai keskusteluista, tuo Wilhelmssonin tyyli ei ole muuta kuin vitt... ilkeilyä. Saatan tässä tehdä välttämättömyydestäni yleisen hyveen, kun en itse siedä ilkeilyä, muttei välttämättä ole niitä pahimpia yleisiä hyveitä, niin sanotusti, tämä. Välttämättömyyteni vuoksi minusta ei ole kritikoimaankaan. Ja sekin kun joskus tulee sanottua huonoa huonoksi, hyvää hyväksi, enkä ihan huutele siinä yleiskuorossa kuitenkaan, tämän voin kehua. Huutelen muissa kuoroissa. Menen nyt kirjoittamaan Tusinaromaani IV:ää liuskalta 61 liuskalle 70. Keskustelin privaatisti näistä projekteista ja kerrottiin, että jos ideana on kirjoittaa vuodessa jokin asia niin sitten kirjoitetaan sitä asiaa vuosi eikä yhtään enempää eli jos olen joulukuun 31. päivä Tusinaromaani VII:ssä, mikä on erittäin mahdollista, niin siinä sitä sitten ollaan. Entä jos Tusinaromaani XII on valmis lokakuussa, mitä se ei ole mutta jos on, niin mitä sitten? Jatkanko Tusinaromaani XIII:een? Jos edes jotenkin onnistun projektissani niin minullapa on kanttia vähän jo sanoa. Jos mokaan niin ollaan hiljempää. Vai mitä? Nyt soi: "Kuolemalla on monet kasvot". Perjantaina pitäisi olla Tusinaromaani IV valmis tai siis kirjoitettu kertaalleen, mutta onko se. Tunaroinko jo tässä? Matkaa on 27 liuskaa rivivälillä 1 1/2, sen ei pitäisi olla ongelma mutten ole kirjoittanut Tusinaromaania kolmeen viikkoon, joten jatko, sen alku ainakin, saattaa olla työläs, mutta mitä sitten, ei haittaa, siksi tässä eletään että vähän itseä koetellaan. Nyt soi: "Rakkaudesta". Sitten menen kirjoittamaan. Kello on 10.28. Kahdelta on valmista. Sitten lähden ostamaan vaimolle syntymäpäivälahjaa. Olen huomannut että ensimmäisenä tuntina kirjoittaa helposti kolme liuskaa mutta sitten alkaa tahti hiljetä. Jos oikein raskaaksi menee niin dialogia puoli sivua tai kaksi sivua. Välttelen pahaa hetkeä.