mea culpa
Olen maakuntakokoelmatasoa. Minä häivyn. Mitään muuta edes painokelpoiseen vivahtavaa en saanut kirjoitetuksi. Jos jatkan, alan heti solvata. Yritin jo kahdesti ja epäonnistuin. Olen hiljaa.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
7 kommenttia:
Höh, maakunnissakin on lukevia ihmisiä.
Kaupungeissa sisäpiirejä, jotka kirjoittavat toisilleen. Se ei ole tärkeää.
Alkuvuodesta, kun minulla oli yhteisnäyttely Johannan kanssa asukastalo Mellarissa Mellunmäessä, siellä oli Mellunmäki-seuran juhlat. Jouduin kylmiltäni kertomaan suuren yleisön ja juhlapuhuja Paavo Arhinmäen edessä, miksi tuomme taidetta lähiöihin. Siellähän ne ihmiset ovat sanoin. Kysyin, kuinka moni on viimeisen vuoden aikana käynyt Bulevardin taidegallerioissa, joihin pitää pyyhkiä jalkansa mennessään sisälle, jos ylipäänsä nuhruisena kehtaa mennä niihin lukaaleihin..
Yksi käsi nousi pystyyn, Arhinmäen. Kysyin, huvin vai viran puolesta.
Hymyili vaan.
Kirjoittaminen kait on tärkeintä?
Groucho Marx sanoi aikoinaan, että tuskin liittyisi klubiin, joka hyväksyisi hänet jäsenekseen.
Se on hyvä ohjenuora, parempi kuin hirttosilmukka.
Joo.
Toi maakuntaviittaus oli viittaus Lounais-Suomen kirjailijoiden 2. puheenjohtajan sanomaan, että kirja sopii ainakin maakuntakokoelmaan. Pidin sanomista alentuvana ja alentavana, mihin nähdäkseni ko. puulaakin luottamusvirkaan valitulla ei ole syytä. Ei minulla ole mitään maakuntia vastaan, mutta tuollaista asennetta kohtaan on. Lisäksi Turun kaupunginkirjastossa on todella hyvin runoutta. Siksi pidin linjausta hieman erikoisena ja olisin kaivannut tukea, mitä en tietenkään saanut, koska jo valmiiksi makasin maassa. Minua vituttaa tämä asenne, joka on toistuva asenne. Mitään ei tehdä, enintään delegoidaan. Kun on muuta tekemistä, just kiire. Tekosyitä löytyy ja vaaditaan miekkasille, vaikkei kyetä vastaamaan edes yksinkertaisimpasn kysymykseen. Väistelyä. Minä sanon juuri nyt kiitos riitti. Minä en tarvitse titteleitä, vrt. maisterivitsit, koska, joo, minulla oikeasti on kirjoitettavaa, sitä tärkeintä, minulla on tyyli, minulla on vittu asennetta, minulla on sanottavaa. Epäilemättä minut pikapuoliin kutsutaan hoitokokoukseen kun en taaskaan pysy ruodussa. Minulle jälleen kerrotaan asiain oikea laita. Vaikkei se ole asiain oikea laita. Sillä asiain oikea laita on että TÄMÄ PORUKKA ON TYHJÄÄ TÄYNNÄ. Hyvästi.
Kukaan ei ole profeetta omassa maakunnassaan.
Niin. Kyllähän tämän blogin kirjoittajasta on kantautunut korviini aika monta arvostavaa kommenttia myös "maakuntatason" tuolta puolen, esim. pääkaupunkiseudun elitistien salongeista. Enkä ole aivan varma, oliko tuo Lounais-Suomen kirjailijoiden kakkospomon lausuntokaan miksikään tölvimiseksi tarkoitettu. Tosin en tilanteesta yhtikäs mitään tiedä, kun se aiempi sensuroitu sananvaihtokin meni minulta ohi. Mutta siis sitkeyttä & luovuuden kukoistusta herra blogistille toivotan tahtoen samalla antaa kasvot sille enimmäkseen äänettömälle entusiastien joukkiolle, joka mm. tusinahankkeen valmistumista & todellistumista jännittyneenä odottaa! Ei hyvästi vaan näkemiin.
Nyt vaihteeksi nolottaa ja hävettää.
Mulla on ongelma.
Ei unelmaa.
On mulla ongelma
vapaa maailma
ilman rajoja
kauniita sanoja
En minäkään usko että se oli ilkeilyä, vaan ajattelemattomuutta ja pelkoa siitä, että työnantaja saa tietää, mitä täällä joku ulkopiiriläinen on sanonut työnantajasta. Piti käydä merkkaamassa, ettei ole samaa mieltä. Muistetaan me tää jo koulunpihalta. Täähän oli tää sama jo Savukeidas-keississä. Tää on tää mun ongelma. Olin aivan maassa ja lähes maan alla ja sitten tullaan viisastelemaan.
No, mitäpä siitä. Pikkujuttu. Koin vissiin vähän voimakkaasti, mutta sellanen oon, että päästelen aika hurjalla tahdilla. Ja, voin vakuuttaa, vastaan sanomisistani ja vastaan jopa minulle esitettyihin kysymyksiin.
Kirjoitin muuten huvikseni "Kustantajallani on maailman isoin pippeli" -runon. Siinä oli sellainen ongelma, ettei minulla ole kustantajaa (milloin on? no, minä asioin erään herran kanssa, ehkä herra on "kustantajani", kuulostaa komialta), enkä tiedä mahdollisen kustantajan kokoa. En näes ime kenenkään munaa.
Yritän jättää tämän. Kiitos kun olette olemassa.
Tervehdys,
eivät kirjastot määrittele kenenkään tasoa.
Kirjoitin tähän enemmänkin, mutta otin pois ettei tule lisää vahinkoa.
Terveiset Lontoosta, siellä oli Foylesin kirjakaupassa tasoa viidessä eri kerroksessa.
Tietääkseni Sami ei ole ainuttakaan viestiä meikäläiseltä poistanut täältä - miksi olisi?
Yritän luoda rakentavaa henkeä, minulla ei ole mitään syytä tölviä ketään.
Jos ongelmia, yritän selvittää ne kasvotusten.
Pääsääntöisesti on onnistunut.
Ugh!
Lähetä kommentti