Sängynomanani.

Kirjoitin juuri omisteen. Onneksi illalla tulee jalkapalloa Brasiliasta. Saakeli että nousahtaa itsetunto omistetta kun skrivaa.

Tusinaromaanista:

Tusinaromaanin romaanien on oltava erilaisia, itse asiassa ei pitäisi olla samoja henkilöhahmoja. Samuus on helpote, aikamme suosima harraste. Vittu tässä helpotella. Tässä on ns. kokeilijan ja ns. en-tiedä-minkä välinen ero: ns. kokeilija on jatkuvasti umpipusikon edessä ja keskessä, vaikka vieressä kulkisi kenties hänen itsensä setvimä väylä. Tämä on ylpeätä "poetiikkaani". Se on pyrkimys, eikä se välttämättä toteudu, mutta pyrin silti. Katotaan miten äijän käy.

Kirjoitan "dekkarin". Oikein kuluneen itsestään tietoisen kirjan. Säästelen ehkä Someromaania edemmäksi, mikä vie kustantajalle nuoleskelun runoa pidemmälle romaanin laajuiseksi. Tässä on sellaista "ajassa oloa", otan kantaa aikamme virtauksiin.

Tusinaromaani päättyy häihin. Se on kansansatujen morfologiaa se.

7. Professori emerituksen kesäpuuhat

8. Yksityisetsivän elämää

9. Someron juhannus

10.

11.

12. Häät

Tuohon väliin voisi sujauttaa opiskelijaromaanin, mutten pidä suunnittelemastani aiheesta. Toisaalta 11 & 12 voisivat olla jonkinlaisia jälkikirjoituksia. Mietin metatasoa, muttei se sovi muualle kuin romaanien sisään, eli se on se kolmastoista romaani niin kuin olen ajatellut. Mutta metat voisi kääntää toisin päin.