No, olipa kiva ja rento maalaisviikko, jonka ensin piti olla työ- sitten lepoviikko. Kuume ja kaikkiallinen särky tietyllä tapaa tekivät tästä unohtumattoman. Vaikeasti unohdettavan. Ehkä ensi viikolla jatkan kirjallisia koettelujani, yhtä kirottua valitusvirttä tämä aina onkin. En ole luovuttamassa, "psyykkaan" itseäni. Vaikka mieli tekisi. Miten otankin näin raskaasti kaiken. Pitäisi varmaan käydä zumbaamassa. Mistä tuli mieleen, että ilman laihdutustani olisin lyönyt pään seinään jo aiemmin. Eikö näistä jutuista normaalijärkinen heti näe, että kyse on projektistani ja siitä lähtevistä jutuista? Vai pitääkö aina mainita erikseen? Kun jotkut ihmettelevät että kuis nyt noin. Tuli mieleen. En ilmeisesti aina muista laskeutua tarpeeksi alas. Tyhmähän olenkin. Ja kiva kun se häpeämättä sanotaan suoraan. Sillä tavoin pääsee sähköpostiestolistalleni, joten lapsi ei ihmettele jos viesti ei välity. Semmoista sensuuria harrastan.