neliÖilen

Eilen päätin, että tällä viikolla teen yhdeksänkirjaimisen sananeliön, siis sellaisen, joka lähtee samal viisii joka kulmasta. Vei yökahteen ja onnistui. Ilmaisen sananeliön marraskuussa näyttelyssämme Kirjakahvilassa. Timo Salo tekee sinne kans jotain, että on siellä hyvääkin.

Kelasin pienillä aivoillani, että teen sellaisen metri-kertaa-metrisen taulun, ja törkkään siihen sananeliöyhdeksiön ja jokaiseen kirjainlootaan, joita tulee kahdeksankymmentäyksi, panen kirjaimen lisäksi sananeliöviisiön ja kulmiin ja päätyihin kans jotakin. Reunoille jätän eli jää viisi senttiä tilaa ja niihin tulee jotakin myös. Värityksenä valkoista ja mustaa (jinkki ja jankki), keltaista ja punaista. Alle teen toisen tai kolmannen kerroksen, joka näkyy kohoumina tai jotenkin. En minä tiedä! Teen siitä niin symmetrisen kuin osaan, että lahjakkaammat voivat jatkaa työstäni ja tehdä paremman kun helposti osaavat. Jos on aikaa. Eikä runoiltaa.

Olen katkera! Ilkeillessäni teen ja kostan! Siat!

(huomaa poeettinen siirtymä-liukuma itsesäälistä ja vihasta itseironiaan itsekritiikkiin milloinkaan päätymättä, tarkastele nivelkohtaa ja pohdi miten asian voisi esittää toisin, rakentavammin, kirjoita oma siirtymä-liukuma haluamastasi aiheesta, omaelämäkerrallisuutta ei vaadita, palauta tehtävä Moodlessa PDF-muodossa klo 12.21 1.6.2013 mennessä)

Kirjoitin tuossa oliko lauantaina sellaista sananeliömuotoista Genesistä. Siis tarkoitan nyt näillä sananeliöillä ns. täydellisiä sananeliöitä, eikä sellaisia kahdensuuntaisia, kun ei minulle sellaiset riitä ja osaan tehdä niitä kymmenen sekunnissa. Annoin sille nimeksi vähemmän oivaltavasti URRU. Mutta tietenkin riimun kautta päästään aika kivaan suuntaan. Etylomogy Online ei viittaa, vaikka täällä viitataan, siihen, että rune ja runo ovat sukua toisilleen. Harmillista, että ru'n valo-etymologia on vähän sellainen kansanetymologia (guru: gu, pimeys; ru, valo). URRU, alkuvalo, ensivalo.