Tusinaromaani-projekti loppuu tähän
Kirjoitin oliko 140:ssä päivässä kuusi 87-liuskaista enemmän tai vähemmän, olen jäävi arvioimaan, itsenäistä tekstiä. Kuudennessa koin pahoja pakko-oireita. Ahdistunut olin tammikuusta saakka. Ei minusta ollut tähän. Heitän nyt hanskat tiskiin, pensselit santaan jne.
Jatkuva kireys. Linus lethalis -ahdistus, jota olisi jatkunut vielä puoli vuotta. Kykenin tähän. Mutten kykene enempään.
Minulla on paljon aiheita kiitos tämän projektin ja toivottavasti vielä niitä ja niistä kirjoitan. Pääsin puoleen väliin. Jahka olen levännyt, panen nuo romaanit, pienoisromaanit siihen kuntoon, että niitä uskaltaa näyttää ihmisille.
Kirjoitan vielä pikareskiromaanin nyky-Suomesta. Se on jo idulla. Näytin rajani, se tuli vastaan. En pystynyt parempaan. Uho oli kova!
Olen taas viittä vaille sairaalakunnossa, ja sairaalaan en tahdo, enää, koskaan. Tahdon kirjoittaa vielä monta kirjaa ja pelkään, että jos olisin jatkanut projektiani niin en olisi kirjoittanut enää mitään.
Elämä on mennyt sellaiseksi, että olen ilkeä ihmisille, eikä se ole hyvä asia.
Olenko minä nyt samanlainen kuin mistä erään toisen projektin tekijää olen moittinut? Valittaja ja mitä kaikkea. En voi vastata kysymykseen, olen jäävi. Tahtoisin kuitenkin kuulla mielipiteitä, näkemyksiä, ja niitä tässä blogissa saa esittää.
Luullakseni tämän jälkeen minua pilkataan jo ihan avoimesti. Kaivoin verta nenästäni ja nyt on tullut maksun aika. Pääsin vain puoleen väliin. Eikä mitään ole julkaistu. Vielä. Ehkei koskaan. Tarjoan kuitenkin julkaistavaksi.
Ei minulla ole enempää tekosyitä. Yritin kyllä keksiä. Kiitos kun olette kannustaneet!
6 kommenttia:
Kuulostaa viisaalta ratkaisulta.
Niin määkin luulen. Ei pää kestänyt. Tulipahan kokeiltua mihin kykenen. Ei tämmönen hetken lapsi pysty vuoden projektiin. Näkee sen tästä blogistakin, että homma on lähtenyt aivan käsistä. Mutta kuusi kirjaa olis! On sekin jotakin. Nyt on jo parempi olo. Tuun niin ilkeäksi kun oon rasittunut. Mutta sellaset, joilla on kestävämpi polla, voisivat ihan hyvin toteuttaa projektini. Ei olis vaikeeta.
Kiitos, kiitos rakas Jumala että sen verran sait älliä päähäni että älysin lopettaa!
Don´t worry man, lukijasihan ovat iloisia jos pääsevät poimimaan tusinahedelmiä jo aiemmin kuin oli aie, eikä tarvitse odottaa ylikypsymistä. Medium raw. Puolitusina.
Tänksistä!
Mietittiinkin jo miksi tätä kutsua. Puolitusinaromaani!
Pääkipu muuten lakkasi sillä sekunnilla kun päätin lopettaa. Tosin asiantilaan saattoi vaikuttaa myös Ibumax. Toivottavasti The Boss on kiinnostunut kusentamaan nämä ja muodostamaan Tusinaromaani-sarjan johon ajan kuluessa kirjoittelen hupikirjoja vaikkapa Armas J. Pullan tapaan. The Bossilla oli ideoita tämänsuuntaisia. Tuota nimikettä, The Boss/ Boss, hän käytteleiksen käyntikortissaan.
Tuollaisen sataliuskaisen kun kirjoittaa, kuten nähty, kuukaudessa. Nyt ymmärrän Algot Untolaa edes jotenkin!
Laitetaanpa taas tähän tulevia hupailujani:
"Kun katkaistut haulikot jytkivät. Juhannuspäivä Unto Monosen kotikulmilla"
"Emeritus kesäpuuhillansa" Kahdeksan liuskaa on jo!
"The Tuben tunnelmaa. Kemiallisen sodan uhrit"
"Häät ja tanhut päälle, sanoi sulho"
Yksityisetsivä Turusta. Kaverilla on se probleemi, että hänen nimensä on Reijo Mäki.
Hei, mieleni tekisi lähettää sulle yks juttu sähköpostina. Voisinko saada osoitteesi vaikka gmail.com-osoitteeseeni?
Osoite on sliuhto@gmail.com.
Lähetä kommentti