Tusinaromaani

1. Tähän saakka 9.9.2013

Vuosi 2012 oli mieltäkiinnittävä kirjallinen vuosi, ensinnäkin julkaistiin Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani, toisinnakin oli Henriikka Tavin 12-projekti, ja tältä norjalaiselta pitkätukalta Karl Ove Knausgårdilta tuli suomeksikin taistelujansa. Kaksi jälkimmäistä ovat projekteja, ehkä Neuromaanikin. Mutta 12-projektissa minua alkoi ärsyttää muutamat jutut ja auottuani päätäni jonkin aikaa (puoli vuotta) päätin polkaista käyntiin oman projektini eli Tusinaromaani - Kolmetoistaprojekti. Setä näyttää lapsille tekemisen mallia. Päätin kirjoittaa vuonna 2013 kolmetoista romaania niin että kolmastoista menee kahdentoista sisään. Romaanin pituudeksi määrittelin puolentoista rivivälillä kahdeksankymmentä liuskaa, joten kahteentoista romaaniin tulisi jokaiseen lisää 6,7 liuskaa. Käytännössä päätin kirjoittaa tusinaromaanini liuskalle kahdeksankymmentäkahdeksan.

Aloin kirjoittaa uudenvuodenyönä klo 0.11 ja kirjoitin ensimmäisellä kerralla kymmenen liuskaa. Tämä aloittamisen ajankohta oli mielenosoitus. Ensimmäinen romaani tuli valmiiksi kymmenessä vuorokaudessa, mutta kieltämättä vaati erityisesti alun osalta myöhempää tarkistusta. Toinen romaani sen sijaan oli muotonsa puolesta helpompi ja myöhemmät korjaukset ovat olleet verrattain pieniä. Toinen romaani valmistui 1. helmikuuta.

Kaikki olisi mennyt luullakseni hyvin, jos olisin kirjoittanut romaanin kuukaudessa, enkä ahnehtien kirjoittanut varastoon. Kevään mittaan kiirehdin ja kuudes romaani oli valmis sadassaneljässäkymmenessä päivässä 20. toukokuuta. Sen jälkeen olin aivan lopussa. Yritin seitsemättä, kirjoitin sitä seitsemän-kahdeksan liuskaa ja olin sitten kolme päivää horkassa peiton alla. Lepäsin ehkä viikon ja päätin lopettaa Tusinaromaani-projektini. Minulla oli yleistä heikkoutta, rytmihäiriöitä, allergiaa ja laajaa henkistä ärtyneisyyttä.

Kesällä viimeistelin valmiina olevat kuusi tusinaromaania ja vein ne elokuussa kustantajalle. Päätin jatkaa projektia, mutta hitaampaan tahtiin. Olin löytänyt rajani, eikä minua huvittanut käydä sillä rajalla uudestaan.

2. Yleisiä huomautuksia

Tusinaromaanit eivät ole omaelämäkerrallisia toisin kuin Knausgårdin Taisteluni-kuusikko. Jokaisessa tusinaromaanissa on oma juonensa, mutta ne myös liittyvät toisiinsa. Tämähän on tyypillistä jatkojargonia ("voidaan lukea itsenäisinä teoksinaan"), mutta pyrin oikeasti täyttämään jatkojargonin väittämän. Kai se aina täyttyy, siis muilla, itsestäni en ole vielä ihan varma, mutta olen päättänyt yrittää.

Tusinaromaanien lähtökohta ja -tilanne oli toinen kuin 12-projektissa. Ei kustantajaa, ei rahoitusta, ei kustannustoimittajaa. Lähdin aika vähästä liikkeelle. Tahdoin kokeilla, miten onnistuu kun ei ole juuri mitään, siis juuri mitään, koska minulla jo oli kustantajalla runoteokseni ilonirunonurinoli eli minulla kuitenkin oli yhteys kustantajaan. Kaiken lisäksi tämä kustantaja harrastaa projekteja, mutta: kuitenkin.

Alun perin tarkoituksenani oli olla blogissani hiljaa Tusinaromaani-projektistani, muttei se pitkään onnistunut. Olen pitänyt "salaista päiväkirjaa" projektini vaiheilta ja se tulee julki joskus, kenties yhdistän sen muihin Tusinaromaani-projektin aikana kirjoittamaani aineistoon, mutta kaikkea tätä on jo valtavasti ja, kaiken lisäksi, projekti näköjään kestää yli vuoden ja on vain arvailtavissa, koska viimeinen tusinaromaani ilmestyy (vai ilmestyykö milloinkaan). Vasta viimeisen tusinaromaanin ilmestymisen ja vastaanoton jälkeen on Tusinaromaani-projekti ohi. Siis noin vuonna 2017.

Eli tässä on koko ajan käynnissä toinen taso: mitä tusinaromaanien vaiheilla tapahtuu, mikä voidaan vielä jakaa kahtia, siihen mitä minä sanon, ja siihen mitä muut sanovat. Tekoja unohtamatta. Ajatuksia. Vaistoamisia. Tuntoja. Tämä toinen taso on hyvin kiehtova. Milloin tulevat oheistuotteet.

Olen myös tosissani miettinyt selitysteoksen laatimista Tusinaromaani-sarjalle. Sitten on toinen versio, esipuheella & johdannolla varustettu, selityksin, kirjallisuusluetteloin, kattavin hakemistoin. Luin eilen Matti Klingen Topelius-kirjaa Idylli ja uhka, missä käsitellään Välskärin kertomuksia, joka oli kirjamuodon lisäksi sarjajulkaisu lehdissä, följetongi, enkä voinut olla viehtymättä siitä, että Topelius teki muutoksia ensin lehdessä julkaistuun tekstiin. Lisäksi Topelius jätti käsittelemättä poliittisesti vaikeita aiheita eli ei puuttunut Venäjän-vallan aikaan. Vaikeneeko Tusinaromaani-sarja muutamastakin aiheesta poliittisesta korrektiudesta? Kenties osa tekstistä puuttuu ja asiasta ilmoitetaan hakasulkeissa, alaviitteissä tai muuten. Sen olen päättänyt, että loppuviitteitä on tulossa, jotka siis ilmenevät kun kolmastoista tusinaromaani ilmestyy.

Mahdollisia toimintalinjoja on paljon ja ne ovat hyvin kiehtovia. On mielenkiintoista edetä.