Asia on niin että nyt on veto päällä ja silloin on mentävä. Asetin itselleni rajaksi että kerään tekstiä seuraavaan, sanoisinko, runoteokseen tämän vuoden loppuun saakka. Tosin ei sillä ole väliä mitä se on mutta jos ajatellaan kuitenkin, että yritetään mennä johonkin niin silloin puhutaan r-sanaillen. Maiju Lassilan ennätys oli 10 julkaistua kirjaa vuodessa, tämä tapahtui 101 vuotta sitten. Kyllä minä ymmärrän hänen tuntemuksiaan, katsokaas kun on samantyyppinen vaihe menossa. Joskus joku naureskeli, että ai teet kolmee-neljää kirjaa vai, no, näinhän se on ja nauru on vaimennut kun olen osoittanut olevani sanojeni mittainen mies. Se on hyvin ikävää kaikille niille, jotka eivät milloinkaan uskoneet. Minä olen kulkenut omaa tietäni aina ja vähitellen se on alkanut tuottaa tulosta, en ole mennyt kirjallisiin mekkalointeihin, en ole edes halunnut mennä ja jos olisin halunnut mennä niin luonteeni vuoksi en olisi silti mennyt tai jos olisin mennyt niin en olisi ollut siellä pitkään. Minulta on mennyt terveys ja kaikki, useaan kertaan, mutta olen pitänyt linjani. Olen melkoisen kunnioitettava herra! En mikään sovinnainen paskiainen. Sitten jotkut tulevat aukomaan päätään, että pelkään mitä ihmiset sanovat mielipiteistäni, mikä on pelkästään totta, kyllä, minä pelkään, sillä minulla on mielipiteitä eikä sellaisia yleisiä räksytyksellisyyksiä, joita voi laukoa kuka tahansa Parnasson kolumnisti. Kaiken muun erinomaisen lisäksi osaan keskustella! En ole ainakaan heti uhriutumassa, vaikkakin mielelläni vitsailen, mikä nykaikana on kamalaa, kun ironia on hirveätä. Kai se nyt on, kun ei mistään mitään ymmärretä. Yksi vahvuuksistani on se, että kritisoin omaa viitekehystäni. Se on jo jotenkin niin ylivertaista, etten sano asiasta enempää, sanat eivät riitä kuvaamaan toimintaani.