Niin tympeätä sanoakin, mutta Mrs. Dalloway on RUNOA. Ongelma on siinä, eikä se ole ongelma lainkaan, että teksti on unettavaa, hyvällä tavalla unettavaa, ajatus alkaa harhailla, mutta liekö se, sekään kamalaa. Teksti on samanlaista juoksutusta kuin Bernhardilla, mutta sisältö on toinen tai tarkemmin sanottuna juoksutuksen tapa on toinen, tai on sisältökin toinen, siis ilmisisältö ainakin.

Tolkuttoman raskas viikonloppu. En toivu koskaan. Miten ylipäänsä voi mistään toipua? Milloinkaan.

Tämän viikon piti olla lepoviikko. Ei näköjään oikein onnistunut. Tai no jaa... Torstaihin asti meni hyvin. Aamulla sitä ihmettelee että millä ilveellä tästäkin päivästä selviää iltaan ja yöhön. Se ihana hetki, päivän paras hetki, kun tajua että nyt nukahtaa.