sunnuntai 12. toukokuuta 2013

aika juntti
sika juntti

Katja Kataja

*

Ennen iltayhdeksää tuntipalkkatyö tältä erää valmis. Maanantaina ahkeroin. Voin kertoa että olen uuvuksissa. Näistä vuoden 2013 muistiinpanoista (blogi, päiväkirjat, esseenteelmät, kirjoitelmat, kritiikinkuvatukset ym.) tulee sellainen fresko, kooste että olen ihmeissäni jo nyt. Nyt pitää sanoa EI kaikelle muulle paitsi PROJEKTILLENI. Huomenna lepään. Olen aivan käkikellotilassa. Menköön henki perkele, minä katson mihin minusta on. Eiköhän vittuilu hieman laannu tämän jälkeen. Tässä vähän kokeellisuutta. Olen aika sankari.  Jos tämä on nyt tällaista niin millaista neljän kuukauden päästä? Siitä on vielä kuukausi Turun Kv. Kirjamesoamisiin. Saatan olla rantusti puhuteltava ja minun pitäisi hölistä porukassa, jossa on arkkipiispa, vai potkittiinko minut siitä, en tiedä.

*

livescore live's core

*

En millään jaksa lukea. Toljotan töllöä, netittelen, möllötän. Katson seinää. Olen jatkuvasti poissaolevana, en pysty seuraamaan keskustelua, mietin kahvipöydässä parhaassa mahdollisessa seurassa Tusinaromaani VI:tta. Viikko sitten olin erään runoilijan kanssa pölisemässä ja mietin että sunnuntaina kirjoitan loppuun Tusinaromaani V:n. Minua ei ole edes olemassa. Minua ei enää ärsytä edes esseistiikka. Kahdeksan kuukautta.

*

kirja kirma

*

Viime yönä unessa oli sielunvihollisen vallassa oleva nuori ihminen. Siinä oli se outoa, että huomattuani ko. henkilön tilan ja kerrottuani asiasta minua uskottiin, vai oliko niin että evidenssiä tuli nopeasti ja sitten ihmiset tiesivät etten ollut jauhanut paskaa. Aika lohdullista. Se oli jotenkin toiveikas painajainen. Siinä mentiin pääsiäisestä pääsiäiseen.

*

Katja katka

*

4 kommenttia:

jannekortteinen kirjoitti...

Suomen ainoa eksorkisti kuoli vuonna 2011

Sami Liuhto kirjoitti...

Katolilainen kansanosamme joutuu elämään pelon vallassa, kun ei ole eksorkistiakaan. Vai onko niillä uusi? Kotimaassa (kestotilaus) oli jotain juttua. En oikein jaksanut lukea, koska olen laiska.

Mutta mister Kortteinen! Lueskelen kirjaasi ja siinä on se upea juttu lopussa, kun mainitset siihen suuntaan että "sanotaan että 'teksti kaipaa kustannustoimittajaa" että ei kaipaa kuitenkaan mielestäsi. Olen ajatellut samansuuntaisia pienessä sielussani. Eli tekstikohta on upea koska olen samaa mieltä. Mutta on se muutenkin. Tykkään myös siitä laajasta luettelosta, mikä on alkupuolella.

jannekortteinen kirjoitti...

Juu se kirjahan oli alun perin sellainen alle 70 sivuinen tiivis ja muodollisesti hallittu runokirja, kun lähetin sen viikko ennen vappua 2010 ja kustantaja halus julkaista sen heti vappuna, mut sanoin, että kirjoitan sitä vielä kesän ja kesän aikana se kasvoi sit 400 sivuiseksi hirviöksi, eikä sitä editoitu ollenkaan, enkä mä päässyt edes tekemään sitä kunnolla loppuun, koska niillä oli kiire julkaista se marraskuussa, eikä siks kuunnellu mua, vaik halusin viel tehä sitä ja siitä jäi mun mielestä pois paljon sellaista, mitä olisin vielä halunnu tehdä, varsinkin siitä pitkästä luettelosta, mut toisaalt se keskeneräisyys, mikä siihen jäi on nyt osa sen luonnetta

Ja siis oikeastaan kaikki, mitä mä kirjoitan kuuluu siihen kirjaan ja että se on elämän kokoinen kirkaisu, jonka tarkoitus olis kaataa kaikki aidat ja rajat luomisen tieltä, että se vois olla ainoaa mitä tahansa ja täyttä ja murhata koko kirjallisuus, taide ja filosofia niin kuin ne on tähän asti tunnettu niille sijoilleen

Ehkä ratkaisevin juttu sitä kirjoittaessa oli just se, että koska mä olin aloittanut täysin perfektionistisena kirjoittajana, jonka suurin ongelma esim Risto Ahdin mielestä oli se, että mä olin liian hyvä ja taitava kirjoittamaan, niin ratkaisevin mullistus oli se, että mä uskalsin oikeesti epäonnistua täysin ja rikkoa sen täydellisyyden, että jotain uutta pääsis syntymään, minkä kautta niin hyvin kuin huonosti kuin miten tahansa kirjoittaminen sais ihan uusia merkityksiä ja se juttu vois alkaa elää, eikä vain olla jotain kuolleita symboleja paperilla

Ainoa editointimuutos, mitä kustantaja siis aikanaan ehdotti oli, että siitä luettelosta "Sana, rukous, loitsu, lumous, laulu lumous" -. .. jne tehtäis vieläkin laajempi ja se yks virke olis varmaan kasvanut 200 sivuun, jos olisin saanu tehdä sen loppuun, mut mun isobroidi viel taitto sen ja sekin nihkeili jotain aikataulujen kaa ja meiän välit oli vähän sellaset ku ne oli ja sanoin siinä kirjassa, että mä haluaisin tappaa sen ja kusta sen ruumiille ja nussia sen tyttöystävää, niin se oli vähän kummallinen tilanne muutenkin, mutta hyvää jälkee se teki silti, ja se lykättiin ulos vain just sellaisena ku se nyt on kirjamuodossa, vaikka se tuntuu musta ihan vieraalta ja vaikka siitä vois tehdä vaikka kuinka monta eri versiota niin kuin Leaves of Grassista ja jokainen lukija vois tehdä omansa jne



Sami Liuhto kirjoitti...

Puhut tärkeitä asioita ja minua kiinnostavia. Kiitos kun kerroit noista syntyvaiheista. Sulla näyttää kans olevan toi kokonaistaiteen idea tossa. " elämän kokoinen kirkaisu". Kaikki kuuluu yhteen. Vähän oon miettinyt oman projektini puitteissa, että mitä kaikkea kirjoittaa vuonna 2013. Mut se on vaan yksi kpl vuosia. Jotenkin lohdullista, kannaltani, että joku on kanssani samoilla linjoilla jotenkin. Siis tommonen tyhjentävyys.