perjantai 10. toukokuuta 2013

Vaihtelua


Projekteihin kuuluu myös se, mitä tekee lisäksi, mitä muuta on. Täällä 12-projektin lisistä. Itse olen tänä vuonna kirjoittanut kaksi kritiikkiä tammikuussa ja huhtikuussa esseentapaisen. Helmikuussa oli luennonteelmä luoville kirjoittajille (kirjoitin jokusen liuskan, jotka luin ja pölisin muutakin, naurettava tilanne: mitä minä voin sanoa itseäni vuosikymmeniä vanhemmille ihmisille asiasta, jonka opettaa elämä, no, on sitä elämää ollut ihan tarpeeksi minullakin, mutta varmaan monella kuulijalla oli ollut enemmän) ja eräässä kirjallisuuspiirissä esittelin Petter Sairasen romaania Muisti on unta. Nyt avustan eräässä elämäkertaprojektissa, teen taustatyötä. Juhani Rekola -kirjaseni sain peruttua ja sen tekee toinen henkilö. Syksyksi hyvällä lykyllä tulee tekstitaidenäyttely, jossa olen mukana (teen hakemuksen ensi viikoksi galleriatilasta ja sitten pitäisi tehdä ne tekstitaidetaiteet). Olen perustamassa osuuskuntaa (sihteeriksi pakottivat). Tuossa ei ole paljon mutta riittämiin. Taustatyötyötä teen rahan takia. Kritiikin hyvä frekvenssi on 1 kpl kritiikkejä / vuodenaika. Sopii ohjenuoraksi myös tulevaisuuteen. Väliin noin kahdesti vuodessa esseenpaska ("haaveilu"). On oltava tarkkana, että vaihtelu pysyy vaihteluna, eikä muodostu pääasiaksi. Unohtui mainita sananeliöt. Metrorunot. Sananeliöt ovat olleet varsinainen rasite, pääkopan sekoittaja. Niitä tulee myös Tusinaromaaniin. Oltiin kissan kanssa töissä. Tai kissa nukahti. Nuo viisi romaania voisi lykätä painoon viikon päästä, jos olisi tarve. Minulta tiedusteltiin, oliko tämä eräs toinen projekti käsitetaidetta eli se että tehtiin projektia oli tärkeintä. Sen kun tietäisi. Oma projektini ei ole käsitetaidetta. Soi nyt: "Shadow Of Your Love". Tehdäänkö enään ollenkaan kunnon rockia vai korkeintaan grungepaskaa? Lapset lapset... kunpa tietäisitte miten hyvää musiikki ennen oli.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eilen ja tänään pojat on tahtonu katsoa vaan Kissin videoita t-paitani innoittamana. Toivoa on!

Ht

Anonyymi kirjoitti...

Eilen ja tänään pojat on tahtonu katsoa vaan Kissin videoita t-paitani innoittamana. Toivoa on!

Ht

Anonyymi kirjoitti...

Aika monille se oman nuoruuden musiikki on sitä parasta ja aidointa ja nykymusiikki vesitettyä litkua.

Sami Liuhto kirjoitti...

Huomaan kirjoittaneeni "enään". Hyvin menee.

Katsonkin heti Kissin videoita jahka saan tämän kirjoitettua. Tai panen tuohon spotifystä soimaan.

Anonyymille: olen miettinyt tuota. Eli tapauksessani, oliko 70-lukulaisille 80-lukulainen musiikki paskaa? Ainakin molempien mielestä 90-lukulainen on, käsittääkseni. Mutta kasarista on eroteltava ns. hiushevi pois. Se oli karmeata. Ja Nirvana oli hyvä (ja muutama muu, sitten oli myös Oasis ja muutama muu).

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että kyse on siitä, että nuorena on tietty herkkyys ja tunne musiikin kuuntelussa, joka katoaa "aikuistumisen" tuoman kaavoihin kangistumisen ja järkevöitymisen mukana. Eikä moni jaksa aikuisiällä seurata nykymusiikkia niin paljon, että jaksaisi kaivaa ne hyvät artistit sieltä listahittien alta marginaalista, vaikka niitä hyviä kaikkina aikoina kuitenkin on. Tai sitten uusi ei enää kolahda, kun ei ole nuori ja tunteikas ja on helpompi kuunnella sitä mihin on tottunut ja siinä on nostalgiaakin mukana sopiva annos.

Sami Liuhto kirjoitti...

Anonyymi analysoi kattavasti usein miettimäni asian.

Kiitos.

No niin. Nyt vain ihmettelen tässä ja läpi verkon (Himasesta kirjallisiin blogisteihin) haukutut anonyymit kertovat minulle, analysoivat, jne. milloin minkin minua mietityttävän jutunjutskan. Tämä on hyvä.

Kamunen kirjoitti...

Aikuistumisen kangistumista tämäkin: kulttuuriministeriö lappaa rahaa hankkeelle joka tuskin muuta tuottaa kuin värityskirjan Juhani Ahosta, veteraanimuistelmia ja Paavo Lipposen johtaman teemaillan jolloin leikellään kiiltopaperista enkelinkuvia lasten huoneen seinälle.

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Vaikka Monk, Mingus, Miles Davis ovat tulleet "uusina" aikuisiän musiikkilöytöinä, niin kyllä 70-luvun lopun uuden aallon musiikki kulkee itsellä koko ajan mukana,

ja toista kertaa nyt lukemassa Rotten-kirjaa, mut liittyy siihen kun menen kesällä hepun lapsuuden kulmille...

Sami Liuhto kirjoitti...

Kamusen linkin takaa:

"Hankkeen teemoina ovat mm. kulttuurikumppanuus, yhteistoiminta maakunnallisten kulttuuritoimijoiden kanssa, Ylä-Savon kuntien kulttuuristrategia ja toimintasuunnitelma, kulttuurikasvatusohjelma, kulttuuriportaali sekä yhteistoiminta- ja rahoitusmallit."

Ylä-Savossa on kuitenkin Pörsänmäki, Ryynäsen Topi ja Romppasen Veikko.

Kulttuuriportaali, -strategia, -kasvatusohjelma, -toimijat, -kumppanuus. Eli suomeksi sanottuna kulttuurirunkkaus.

Tahdon lähteä Kinnusen kanssa Itä-Hollywoodiin Bukowskin maille. Haetaan apurahaa! Tehään matkakirja. Samalla voidaan katsastaa muutama musiikkinen juttu. Chandlerin mestat. Käydään San Franciscossakin! Ajetaan autolla New Yorkista Kaliforniaan ja takaisin eli tarvitsemme autonkuljettajan. Anyone?

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi analysoi oivasti. Mä olen aina ajatellut, että nuorena musiikki liittyy oman persoonallisuuden etsintään ja erottautumiseen sekä vanhemmista että nuoremmista ikäpolvista. Nuoruuden musiikki liittyy aina vahvasti tiettyihin paikkoihin ja tilanteisiin jossa biisit ovat soineet. En muista mitään biisiäö sinänsä, vaan aina Ne bileet, Se tyttö, mopon viritys Sen kaverin luona. Nämä yhteydet tekevät musiikista hyvää, eivät mitkään musiikilliset seikat, vaikka niitä toki keksii aina jos joutuu perustelemaan tietyn musan hyvyyttä.

Ht

Sami Liuhto kirjoitti...

Mulle tulee muutamista ns. hitaista mieleen nuivuus joka on aiheutunut ehdotuksistani. Onneksi tajusin nopeasti ruveta juomaan todella paljon, niinpä ignoranssi ei pian enää tuntunutkaan miltään. Menneet nuivuudet eivät enää haitanneet eikä uusia ilmennyt koska en enää poistunut baaritiskin ääreltä. Olin valinnut osani. Vittu kun ei oo hyviä muistoja, ei ensirakkautta tai sellasta.

Anonyymi kirjoitti...

En mäkään noista ensirakkauksista musaa päähäni saa, mutta mieleen ovat syöpyneet Kissin Lick it upin, Twistareiden we're not gonna take itin ja Dion sen missä mennään hissillä helvettiin musavideot erään Liuhdon himassa hengaillessa. Siellä ne kapinan siemenet kylvettiin. Ai niin, ja seinällä Cobra: Crime is a disease, I'm the cure.

Ht