maanantai 1. heinäkuuta 2013

tämä vaatii tämä näin otsikkoa

Juoksuaika


Lapsen nimi on Lumi. Mietittiin miten sitä taivutetaan. Siis lapsen nimeä. Kuten huomautettiin, Lumia on vähän heikko myös. Ootko nähnyt Lunta? Yritä siinä muodostaa kestävää minäkuvaa.

Mutta jatkan myrskystä X-lasissa. Lienee toteennäytetty, että meitä on huijattu, joten miten etenemme. Tämä on oikea kysymys, tätä Wittgenstein etsi elämänsä ajan, löytämättä. Olen perjantaiaamuna lähdössä keskiselle Pohjanmaalle, jossa käsittääkseni vaikuttaa tämä toinen kujeerinkiläinen, mutta kuuluu kujeerinkiin muitakin, esim. Jyväskylän juuttaat. Kujeeringitetäänkö meidät jollakin soisella suoralla Reisjärven takana? Silloin kiellän kaiken. Minä en ole Yks Kake.

Hankala on tilanne. Onneksi olen keskiviikkona menossa Vermoon raveihin, joten voin kysyä asioista Hevosmiesten Tietotoimistolta (lyh. HeTi).

On esitetty näkemys, että kritiikki avaa keskustelua, mikä puolestaan avaa aivan uuden, ainakin minulle, näkemyksen keskusteluun. Siis baaritappelutkin ovat keskusteluja. Olen konkarikeskustelija, näköjään, tämän näkemyksen mukaan.

Yksi suurimmista hämäävyyksistä kritiikissä on tämä kohta: 
Tulee kiusallinen tunne, että kirjan kirjoittaja oikeasti kuvittelee minä-minä-itse keksineensä metafiktio- ja identiteettileikit. Tunne ei hälvene kirjaa lukiessani. Kas, teoksen työnimenä onkin ollut ”Dentiteetti”. 
Ihan kuin ei me kaikki jo tiedettäisi, ettei kirjan minä ole sama kuin kirjoittava minä. Lindstedt oikeastaan sanoo tässä suoraan puhuvansa niin sanotusti kieli poskessa. Ja on hyvä muistaa kriitikon kirjallisuustieteellinen tausta ja toiminta MKS:ssä. Ihan sama kuin teurastaja ihmettelisi että mitä mä tällä kirveellä teen, lyönkö sillä polveeni vai häh. Sillä, voin kertoa, teurastaja tietää mitä tekee.

Tietenkin on psykologinen selitys mahdollinen, muttei kuitenkaan ole, tällä kertaa. Ei tämä aika psykologisoi vaikka tulevilla sukupolvilla on ihanana tehtävänänsä psykologisoida meidät, muttei siihen kauan mene, vartti korkeintaan.

Ikävää tässä on se, että niin sanotusti oma koira puri, eikä esim. Jukka Petäjä, tuo kirjallisuutemme hyvä vihollinen.

Tämä tässä. Vielä kun oppisi kirjoittamaan. Laitoin otsikoksi "Juoksuaika", viittaa tuohon oman koiran pureskeluun. Semmoinen hauska otsikko. Olen minä freudilainen. Kaikki palautuu pilluun. Palsalla on maalaus "Juoksuaika". Siinä nainen juosta vinttasee (Palsan ilmaus noin suurin ja piirtein) alastomana lumessa (no niin, ja äskön puhuttiin Lumen taivuttamisesta), paitsi että sen nimi on osapuilleen "Kiima-aika". Versioita on ainakin kolme, eikä se nainen juokse. Ehkä siksi kun sillä on kiima- eikä juoksuaika. Täällä neljäs.

En sano tätä mielikseni, koska arvostan päätoimittajaa, mutta onhan se päätoimittajan / vastaavan toimittajan vastuulla, mitä lehteen tyrkätään. Ehkä nyt meni vähän hutia? Muttei kukaan ole täydellinen. Ei tuomoisella kritiikillä ole mitään tekoa. Se ei edistä keskustelua. Nyt taas menee riidoiksi. Voin kertoa omasta kokemuksestani ettei riitely ole hyvä asia.
Saakeli kun tämä ei tahdo julkiintua. Proosan illuminaatti hyökkää! Yritin löytää Luutiista sitä illuminati-juttua mutten löytänyt. Vain tämän löysin.

4 kommenttia:

Petter Sairanen kirjoitti...

Löysin tämän (sinisellä)... Mitä vittua kirjoittaa Kansan Uutiset ja jatkaa. Tulin juuuri pieneltä perin ovelalta purjehdukselta, mutta siitä toisaalla. Siun omat jutut on rautaa!

Sami Liuhto kirjoitti...

Mietinkin miten on purjehdus mennynnä!

Anonyymi kirjoitti...

http://www.luutii.ma-pe.net/runouden-illuminaati-kokoontui/

Sami Liuhto kirjoitti...

Kiitos!