No niin, eikö ole tässäkin kommentoimisongelma eli huolestunut kansalainen (eräs runoilija, en paljasta henkilöllisyyttä, hän on kalju) kirjoitti sähköpostia, ettei saanut kommenttia esiin vaan, päinvastoin, kommentti häipyi ikuisesti ulottuviltamme. Muuttelin pikkaisen asetuksiksi kutsuttuja irstailuvälineitä, eli josko nyt kommentointi onnistuisi. Ei ehkä onnistu. Näitä ongelmia on muutamissa blogeissa. Onko tämä blogausta vai bloggausta.

Eilen en lukenut Kurkivirtasta. Tänään saatan. Oikeastaan voisin lukea Kurkivirtasta ja jättää päivän muut askaret tekemättä, mutta kissa kuitenkin illalla paljastaisi laiskuuteni, sillä minulla ei ole varaa lahjoa häntä hiljaisuuteen. Ikävää. Ajan saatossa kissan lahjominen on tullut todella kalliiksi. Koirien lahjominen on paljon halvempaa. Kuitenkin törkeimpiä lahjuksen vastaanottajia, mitä tiedän, ovat harakat, niille ryökäleille ei vähä riitä ja tulevat vielä vaatimaan lisää. Kurjista en tiedä.

Kävin eilen äänestämässä kirjastossa. Kirjastolla. Uutuushyllystä huomioin että siinä oli Ntamon/ ntamon kirja. Kyseessä on ns. sivukirjasto, josta löytyy myös Teemu Mannisen mitallinen kokoelma. Pääkirjastossa em. kustantamon teoksia on ollut oikein esillä. Kylläpä runoudella siis menee huonosti.

Olen sillä kannalla, että runouskeskustelijoita runous ei juurikaan kiinnosta, runous on heille väline. Luutiin kyyniset kirjoitukset ovat tästä esimerkki. He nyt vain ovat löytäneet runouden, vaikka voisivat aivan hyvin puhua talouspolitiikasta, mikä sopisikin heille paremmin. Mikseivät he puhu talouspolitiikasta? Siitä puhuu moni ja  äänen saaminen esille on hankalampaa. Toisaalta he puhuvat, runouden piirissä, talouspolitiikasta, talous heillä on aina mielessä. Runoja ja runokritiikkejä kirjoittaessaankin he miettivät myyntiä. Se on heillä verissä. Tällaisesta seuraa jotakin niin tolkutonta kuin irvailu "kevytmodernismista", mitä en aivan heti tule unohtamaan. Se ei ole edes sukupolvikapinaa, siihen he eivät pysty (vrt. Hännikäisen maininta siitä, että tämä sukupolvi on epäonnistunut jopa isänmurhassa), vaan napinaa saman sukupolven sisällä, kun jotkut kirjoittavat "modernistisesti". Sen verran toivon elämältä, ettei minusta milloinkaan tule tuommoinen kyynikko.

Aika harva lopulta täyttää kaikki mainitsemani luonteenpiirteet, moni ei yhtäkään ja se on erinomainen asia. Muutaman myrkyttäjän ääni vain kaikaa lujasti. Menenkin seuraavaksi lukemaan, mitä rva (vai onko nti?) Tavi on kirjoittanut hankkeensa tietyviltä. Siinäpä mukava hanke. Tuollaisesta minä pidän. Täysillä mennään eikä meinotella. Jos minäkin menisin, en löpisisi tässä vaan menisin. Saakeli kun osaisin analysoida kuin esim. Penjami Lehto blogissaan, voisin kertoa mitä minulle tuollainen projektihanke merkitsee. Mutten osaa. Se on hyvin tärkeä hanke niin kuin syksyllä julkituleva laaja romaani, jonka on kirjoittanut eräs Loimaalta lähtöisin oleva turkulainen. Odotan myös Leevi Lehdon 4 500:a viitettä.