perjantai 20. tammikuuta 2012

Nyt olisi hyvä(ä) aika(a) lukea kun löysin kirjastosta Thomas Bernhardin Kellarin, toisen osan viisiosaisesta omaelämäkerrasta. Mutta kun ei luetuta. Muutenkin kirjat ovat tupanneet jäädä kesken, jopa hyvän kirjan lukemisessa on taistelunsa. Juuri ja juuri sain luetuksi Rosa Liksomin upean romaanin Hytti nro 6, joten lienee turha tarttua, niin sanokseni, Kätilöön, jota on niin moni nuija kehunut että sen on oltava keskinkertainen romaani. Keski-ikäiset miehet Katja Kettua kuolaavat, mikä on ihan kiva, mutten silti jaksa innostua tekstistä sen perusteella, että sen on kirjoittanut himoittava ihminen.

Sitten tämä keski-ikäisyys. Se alkaa eikä pääty milloinkaan. Vanhuus on sairaus. Keskellä ollaan ja sellaista on elämä.

Televisiossa naisen sukunimi on Sundae, ainakin tuon miehen mukaan. Eikö se ole jäätelö? Nainen, ei kuitenkaan Jäätelö, sanoo että ilta on ollut mieletön. Siitä ei ole epäilystäkään. Tämä tapahtuu maailmassa, missä lasten toiveammatti on tuottaja. Onko enää olemassa kätilöitä, kätilöjä? Kai on nimi uudistettu, päivitetty, siitä on tullut mieletön.

Minusta tulee isona tuottaja kun niitä kiitetään ensimmäiseksi palkintoja vastaanotettaessa.

Ei kommentteja: