tiistai 24. tammikuuta 2012

Timo Hännikäisen blogilootassa kommentoi Antti Nylén:

Haaviston kampanja on todellisuudessa ollut ja on edelleen johdonmukaisen "ekumeeninen" ja diplomaattinen, eli viisas. Kaiken muun väittäminen on paskapuhetta.

Hannu Helin puolestaan kommentoi Ultra Bran paluuta:

tosi köyhän miehen agit prop veisi kyllä vähätkin halut antaa ääni muille kuin kirkkoveneelle… hankkisivat nyt vittu sinne vielä värttinänkin…

Ja Sven Laakso sanoi ajat sitten:

Viherstalisnistit haluavat virittää suupallon jokaiselle soraäänelle.

Sven Laakso näyttää olevan oikeassa ainakin mitä katoliseen Nyléeniin tulee. En pidä pahana, että ihmisellä on ennakkoluuloja, mutta pidän pahana että ihminen kieltää ennakkoluulonsa. Nylén melko varmasti myöntää olevansa "viherstalinisti". Kuitenkaan en pidä siitä, että Nylén, vaikkakin lainausmerkeissä, puhuu ekumeniasta ja politiikasta samassa yhteydessä. Muistaakseni Luther on ilmaissut, että politiikka ja uskonto on syytä pitää erossa, mutta Nylén onkin katolinen.


En itsekään pidä lainkaan eriävistä mielipiteistä ja pidän niitä paskapuheina, mutta kieltämättä on koomista kuulla tuollaista puhetta Pekka Haaviston kannattajilta. Vaikkei se ole koomista vaan lähinnä surullista. Haaviston kannattajaporukka ei tuo Suomeen suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, kenties jonkinlaisen älämölökansanvallan, enkä pidä ajatuksesta lainkaan.


Minua on alkanut kyllästyttää tuo Nylénin rähiseminen. Hän on kuin myöhempien aikojen Erno Paasilinna, joka kutsutaan tilaisuuteen että saadaan kriittisyyttä keskusteluun (muistaakseni näin Anssi Sinnemäki luonnehti Kritiikissä Paasilinnaa, ja moni muukin on epäilemättä luonnehtinut). Hauskaa on, että olen ehdottanut erääseen seminaariin puhujaksi Antti Nyléniä.


Tunteet ovat kuumina! Nyt kun pysyy vielä hetken kylmän-viileänä, voi osoittaa myöhemmin (kesällä 2012) tätä kohtaa historiassa ja sanoa: "Minä en tuolloin antautunut hetken huumaan." Kuumaan.


Muisto kaupungin vuokrataloista on oiva tuki, ettei mene äänestämään kansankiihottajien porukoita. Ns. sivistyneistö ei ole milloinkaan lähiöissä käynyt eikä se voi tietää millaista elämä on, kun elämä on kurjaa. Lähiökäynniksi ei lasketa heräämistä opiskelija-asunnossa ensimmäisen tai toisen vuoden estetiikan opiskelijan tiettyviltä, eikä hysteeristä taksimatkaa takaisin kunnon ihmisten asuinsijoille. Kunnioitan itäisten kaupunginosien ihmisiä enemmän kuin retrokaupunginosissa eläviä, itse asiassa en kunnioita jälkimmäisiä lainkaan. Sadan vuoden päästä "hyvät ihmiset" ovat valloittaneet Meri-Rastilan ja hekumoivat sillä, että astelevat Mogadishu Avenuella, vaikka Mogadishu Avenue on silloin jo aivan muualla. Vähän sama kuin menisi Karjalan juoksuhautoihin kykkimään ja kehuisi että kohta vanja tulee.


Inhoan sellaisia ihmisiä, joita televisiosta näin Haaviston vaalivalvojaisissa. Olen tunteideni vietävänä, mutteivät ne sentään muuta kohdettaan päivän välein ja tarkoituksenmukaisuussyistä.

Ei kommentteja: