Ostatutin itselleni tänään Tomas Tranströmerin Kootut teokset 1954-2004. Se oli kivaa. Kävimme myös Ateneumissa toljottomassa Mukan kuvia ja vähän muitakin. Sitten takaisin Turkuun. Kotona postilootassa oli paketti, josta puski esiin Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen, tarinaa kirjoittamisesta ja kirjoittamisen vaiheilta. Ilmestyy huomenna. Siis näköjään. Toissasyksynä tarjouduin arvostelemaan ko. opuksen Kirjain-lehteen, hankkeeni sai hyväksynnän, mutta sitten päätoimitttaja ilmoitti "tuplabuukkausesta" ja peruin hankkeeni. Päätoimittaja sanoi tuolloin, syksyllä 2010, että hän oli juuri saanut Maria Peuran teoksen Antaumuksella keskeneräinen.

Maria Peura on minulle niitä tärkeämpiä kirjailijoita. Olen lukenut hänen kolme romaaniaan, en lastenkirjoja, ja nämä romaanit ovat tehneet suuren vaikutuksen mieleeni, tai lähinnä aiheuttaneet suuren vaikutuksen mieleeni. Vaikuttaa aika hurjalta kirjalta tuo Antaumuksella keskeneräinen, reipasta elämää on Maria Peura viettänyt. Taidan lukea sen seuraavaksi, mutta en ole vielä edes päässyt loppuun Kellaria.

Tomas Tranströmeriä rakastan syvästi. Ruotsissa oli syksyllä kirjakaupat vähän valehdellen puolillaan Tranströmeriä ja köyhänä ihmisenä vuodatin katkeria kyyneleitä hänen runojensa äärellä, mutta Suomessa oli pantu painokoneet pyörimään, saatettu julki Kootut teokset ja näin pääsin esittämään lahjatoiveen 40-vuotispäiväkseni.

Oli ihastuttavaa astella tänään puolilta päivin erittäin tyylikäs ascot-huivi kaulassani, kun omistukseeni oli tullut Tammen Keltaisen kirjaston uutuus. Tranströmer-suomennoksen takana on tietenkin Caj Westerberg. Sitten Stockmannin ovesta tulee alkoholikassin kanssa suomalaisen runouden väsymätön uudistaja, muttei onnekseni huomannut minua. Olisi moittinut kun luen kevytmodernismia.