Sivut

maanantai 1. heinäkuuta 2013

ehkä paskin merkintä nevöevö


Näkemykseni kritiikistä käsiteproosaisena tekona aiheutti ivaista naurua. Pahoitin mieleni. Huomaa että minulla on lyyrillinen minä, kun mieleni niin herkästi pahoittuvi (vrt. tämän blogin merkinnät ja vähän muutkin toimeni).

Ei mulla muuta.

Siis onko lyyrillisellä minällä sairausluokitus, numerokirjainsarja pisteineen? Narsismin muoto. Narkismin. Narkiasma. Narsoosi.

Käytännön järjesteet. Ne on hankalat edellä mainitun kaltaisessa käsiteproosaisessa teossa. Anna Halmkronassa varmaan oli. Ja kuulin minäkin asiasta etukäteen tosin tietämättä mistä on kysymys. Että jokin juttu on tekeleytymässä. Niin paljon kuuluu vaikkei kuule.

Kuluu. Kuulen missä kuulun.

Minäjuonnytkahvia. Narsomaani. Narsisti. Narkomaani. Narkisti.

Kuljun. Kujun. Kuun. Kun. Ku. K.

Narkisti. Nakisti. Naisti. Nisti. Isti? Ist. Is. I.

Kuuluu. Kuluu. Kulu. Kuu. Ku. U.

Kissa. Issa. Iss? Is. I eller S.

Enten-Tenten-Eller. (SK:n lastenkirja)

Lyysankarillinen (vrt. Kekkos-teos nimenään noin "Sanka-rillinen känä") toivolyysankarillinen

Proosa. Roosa. Rosa. Osa. Sa. &c.

Etceteravaa.

Kulli, pulli, pilli, pillu.

Mies, ies, es. &c.

Mies, ties, tees, teis, tais, nais.

Tarja, sarja, saaja, saava, saavi, saali, Sauli.

Putin, petin, letin, Lenin.

A
JA
JAA
AJAA
VAJAA
VAAJAA
AVAAJAA
TAVAAJAA
TAVAAJAAN
AVAAJAAN
VAAJAAN
VAAJAN
VAJAN
VAJA
AJA
AA
A

2 kommenttia:

Hottinen kirjoitti...

Mistä tämä ivainen nauru on luettavissa? Vai soitettiinko ovikelloasi ja ivaisnaurettiin sitten?

Seurailin tuota TH:n, LL:n ja MP:n tapausta minäkin. Jollakin lailla LL:n kritiikin täytyy olla epäonnistunut, jos useamman kuin yhden lukijan mieleen nousee ensimmäiseksi, että onpa häijy ihminen. Ei häijy kriitikko vaan häijy ihminen.

Minusta LL epäonnistuu kritiikissään oleellisesti kahdessa asiassa. Ensimmäinen on se, että hän ei saa Hannulan hölmöyttä esiin vain tämän omilla sanoilla. LL joutuu käyttämään itse liikaa sanoja. Ei kritiikissä ole taitavaa sanoa ääneen, että tuntee myötähäpeää. Paljon tehokkaampaa on jättää se sanomatta. Tai "vaivaannuttava rehellisyyspullistelu" - huonoja nuo tuollaiset kovin värikkäät määrittelyt. Eikö Hannulasta itsestään olisi löytynyt parempia?

Toinen asia, jossa LL epäonnistuu, on siteeraaminen. Puolet hänen siteeraamistaan Hannulan pätkistä eivät minun silmissäni näyttäneet siltä, mitä LL sanoi niiden olevan. Minusta on erinomaisen hilpeää, jos pakkanen hiipii postiluukusta sisään kuin Elloksen kuvasto.

LL:n juttu voisi toimia paremmin, jos hänen kielensä olisi kauttaaltaan napakkaa. Mutta sitten välissä on äkkiä jotakin tällaista:

Silloinkin kun ”minä” velloo ”minussa”, emootiovyöry saa alkunsa jostain vieraasta, esimerkiksi vieraan sanan provosoimasta muistosta, joka lävistää sähköiskun lailla tunteen kokijan.

Aika vahvasti tulee tunne, että tuota kohtaa sopisi pilkata raisummin kuin mitään Hannulan tekstissä. Kun LL kuitenkin fiinisti siinä pyrkii selittämään, mitä tropismit oikeasti ovat (ja millaisiin Hannula ei kykene).

Sami Liuhto kirjoitti...

"Lävistää sähköiskun lailla tunteen kokijan." Kyllä tuo kritiikki on tehty kirjailijan hihittäessä vieressä. Salaliitto!

Ivaus hiipi postiluukusta kuni Ällöksen kuivasto.