torstai 15. elokuuta 2013

eräs totuus


Luettuani Vanhat mestarit älysin ettei klassikkoja eikä edes hyviä kirjoja pitäisi suomentaa, sillä suomennosten kautta rikolliset mielet tahrivat hyvän ja kauniin. Kadun sitä, että olen mainostanut muutamia kirjailijoita. Jos löydän hyvän kirjailijan, en sano mitään. Viimeksi vietiin Knausgård ja nyt rikolliset mielet raiskaavat tätä norjalaista neroa. He löytävät Knausgårdin, jopa uudelleen-löytävät! Mikään ei ole näille sontaläjille tarpeeksi alhaista. Ja ensi vuonna tulee uusi Céline-käännös, kammottaa jo nyt miten siitä kohkataan ja ihaillaan monin varauksin. Varauksettomuutta nämä paskiaiset eivät harrasta, sillä siitä voisi joutua tilille, vaikkakin heidän elämänsä on yhtä harrastelua. Bernhard, Céline, Malaparte, Turkka, Palsa, kaikki heidät on viety ja pilattu. Lukisivat vaikka Camus'ta, sitä torveloa, siinä olisi heille soveltuvaa lyseofilosofiaa. Tai Sartrea.

2 kommenttia:

Twitter kirjoitti...

Reetta Räty lukee Knausgårdia.

Sami Liuhto kirjoitti...

No niinpä tietenkin. On niillä otsaa!