keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sättiminen on lisännyt liikennöintiä blogiini. Mutta ylen raskasta on sättiminen! Kovaa hommaa huonolla korvauksella. Vihjaisin monta vuotta sitten, etten kirjoita esseitä vaan monologeja, mutta monologeja kirjoittavat esseistitkin. Muttei kerrota sitä niille, menisi hyvä vitsi pilalle.

Otan kohta illalliset lääkkeet. Noin. Otin. Hannu Helin on niitä harvoja runoilijoita, jotka panevat runoihinsa tautistatuksia ja nyt minä kerron, että otin juuri 2 x 300 mg:tä Deprakinea ja 5 mg:tä Melatoniniä. Tuo jälkimmäinen on kevyt nukahduttaja, aivan kevyt, pitkiin aikoihin en ole syömyt Imovania. Aamuisin otan 2 x 200 mg:tä Sertraliniä. Syön myös Antabusta, allergialääkettä ja toisinaan kipulääkettä. Olen länsimaisen lääketeollisuuden hallinnassa vallan. Ilman lääkitystä olisi mentävä hirteen, kun pakkoneuroosi painaisi päälle, nyt se pysyy kurissa ja nuhteessa jotenkuten.
"auta minua
surussa omassasikin
ettei kukaan löydä
naaraa ikinä pintaan..."
Helin kirjoittaa älyllisesti, "vaikeasti", ja samalla täynnä tunnetta.
"mielenterveys mielisairauksista
ylivoimaisesti vahingollisin
hävittäjä malli F60.31
minut tappaa vain minä
nollan desi maalista
privjet huutomerkistä
saisi tuhahtelemalla
helposti kuuma
ilmapallon btw
reseptini isojyväisempään riisiin
on vuosikymmeniä kestävä
todella syvä lama
ja pandemia
luokka
F34.1"
Ei minulla sitten muuta sanomista.

2 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Inspiroijani, tuosta nukahduttamisesta. Taidan aloittaa blogin, jossa kerron jokaöisestä nukahtamisheräilytaistelustani. Joka päivä raportoisin uskollisesti, paljonko nukuin ja miten monen tunnin yrittämisen jälkeen, mikä auttoi nukahtamaan ja uusimmat unilääkevinkit. Tähdellä merkitsisin ne yöt, jolloin nukun yli neljä tuntia ja voivottelisin jo etukäteen kaikkia unettomia öitäni. Ellei sitten joku ole jo tällaista blogia aloittanutkin. Ainakin lukijat nukahtaisivat.

Sami Liuhto kirjoitti...

Tuo olisi mielenkiintoinen blogi.

Televisiossa Egypti kuohuu.