lauantai 24. elokuuta 2013

valokaupunki


Voin kertoa (itselleni) mikä on seuraava vaihe: mielestäni sananeliötauluni ovat huonoja. Niin, sain kuulla että runoilijatar X:ssä on hyviä ominaisuuksia, kun toisaalla ihmettelin typerästi julkisesti, etten ole hänestä kuullut koskaan mitään hyvää. Olen miettinyt asiaa toisinaan, kun runoilijatar X:ää moitiskellaan ja olen nolostellut, kun olen mennyt häntä kehumaan ja kääntänyt sujuvasti takkini esim. kirjallisissa illoissa, että kaikki varmasti pitäisivät minusta. Mutten ole lukenut, vain aistinut! Lopputulos: kukaan ei minusta pidä! Toki moitiskelu on ollut privaattia, kuka sitä julkisesti, harva tässä paskamaailmassa julkisesti sanoo yhtään mitään. Etten vain olisi tällainen osatuntojen tulkki. Mutta, älkääkäkönkä ampuko viestijää! Mitä minä... olen vain kuunnellut ihmisten puheita... Tässä on varmaan kyseessä se, että olen liikkunut tietynlaisissa piireissä, enkä esim. toisenlaisissa piireissä, joten otokseni on huono. Kuulostellut olen kirjallisuuskojujen reunoilla, enkähän monta arvoarvostelmaa ole kuullut, ehkä kaksi. Kolme enintään. Näihin pohjasin. Kyllä on vittumaista tämän turpani kera! aina suuta aukomassa. On sitä yritetty tukkia, kerrankin kolme tyyppiä pieksi minut, muistaakseni niitä oli kolme, olin niin kännissä että muistikuva on heikko, ja epäilemättä kalauttivat päätäni aika hyvästi, päätäni, tuota ruumiini heikointa osaa, joten muistikuvani vain heikentyivät. Olin tulossa paikallisen kaupunginhotellin eroottisesta illanvietosta, jossa minulla ei ollut erotiikkaa, muilla enemmän, paikallisessa kaupunginhotellissa oli monenlaista esitystä ja välinenäytöstä, hirvittävällä melalla varustettu musta mies esiintyi ja vähintään kaikki naiset olivat kiimoissaan. Kävelin siitä sitten kotiin, niin sanotusti tyhjin käsin, ja huutelin jotakin muutamalle tyypille tien yli ja nämä tulivat penäämään huutojani. Naama oli niin sanotusti perunasoseena käsittelyn jäljiltä. Kävin tirkistelemässä ja kirjoittaako tuo kaljupää Brightonista! Olen siellä ollut minäkin, mutten kielikurssilla, enkä kesällä, vaan talvella vailla rakkautta ja turvaa! Se oli hirvittävä talvi. Toivottavasti kaljupään kesä meni paremmin, pannessa ja kieltä oppien. Sain minäkin ahteria Brightonissa ja jopa kahdesti, mikä oli todella yllättävää. Katumus olikin jälkeenpäin suurieleistä. Kieltä en oppinut lainkaan. Enkä mitään muutakaan. En opiskellut, vaikka olisi kannattanut tempaista sivuainekokonaisuus, jonka tempaisivat kaikki muut paitsi minä, idiootti. Sama juttu tuon vaihto-opiskeluvuoden kanssa kuin "abi"vuoden: kuulemma elämän vähintään parasta aikaa. Vitut oli. Aivan hirveätä. Rippikouluun en uskaltanut mennä, joten siitä ihanuudesta en osaa sanoa mitään. Eikä ollut high school sweetheartia! Se on erityisen katkeraa. Ärsytti, kun lukiossa (ja jo varhemmin!) joillakin oli muijakaveri, jonka panemisesta sitten kiitettävän yksityiskohtaisesti raportoitiin. En paljon valehtele sanoessani, että olen kuunnellut kuukauden verran kuvauksia siitä, miten Terska (nimi ehkä muutettu) ja Sipe (sama) panivat. Niitä pitkiä tunteja huoltoasemien kahvioissa! Pahinta oli, ettei minulle ja muille kuulijoille valehdeltu, se sattui eniten. Rippikoulupainajaisesta onneksi älysin kieltäytyä, että olisi viikko pitänyt olla "leirillä" tönittävänä, kyllä ei kiitos. Olin kotona. Huoneessani. Mutta "abi"vuosi oli aivan saatanallinen, etenkin kun kehuttiin että on se kun on unohtumaton "abi"vuosi menossa... Valitettavasti siitä tulikin unohtumaton. Pitkätukilla oli silloin kovat ajat, minkä heille soin, mutta oli hauskaa että yksi pitkätukistamme kirjoitti viisi laudaturia, minkä aiheuttaman järkytyksen soin opettajainhuoneelle. Pari päivää ennen yo-juhlia käytiin koululla harjoittelemassa koreografiaa ja olin kuolla vitutukseen, kun kuulin, että meistä 50:stä tutkinnon läpäisseestä vain 49 osallistuisi yo-juhlaan, Urkki (nimi muutettu) ei. Miksen ollut tuota älynnyt! Kaiken lisäksi U. olisi istunut aakkosten määräämänä vieressäni ja nyt olisi vieressäni tyhjä tuoli. Niin tyypillistä. Niin vitun noloa että tahdoin hirttää itseni, mutta Uskali (nimi kenties muutettu) oli "reputtanut", tuo ämmien unelmien keskeiskohde ja myös unelmantoteutuma, joten se toi valoa pimeääni. Kuitenkin yo-päivänä istuin tuolirivin päässä ja eikö siinä tuolillani ollut teipillä kiinnitettynä joku saatanan lappu osoittamassa jotakin sekavaa ja pitikö minun sitten istua sen päälle. Viittilöin rehtorille, joka ilmeillään harmitteli unohdusta, vaikkei se mikään unohdus ollut, tahallista kiusantekoa minulle, joka rehellisesti olin sanonut etten arvosta Vivaldin Neljää vuodenaikaa. Tästä syystä rehtori vihasi minua. Joka tapauksessa revin paperin ja teipit helvettiin, puristelin sikamaisuuden palloksi ja heitin sen jonnekin, muistaakseni käytävälle. Siinä ne olivat koko liian pitkän seremonian ajan ihmisen kompastelun keskeiskohteena. Vieressäni kuitenkin istui mukava ihminen, Terttu (nimikö muutettu), jolla oli hirveä kanuuna kun se oli äitinsä kanssa juonut boolia aamukolmeen. Olin varma että se kohta laattaisi ja puhuin sille rohkaisevasti samalla keskittyneesti miettien miksei se tykännyt minusta sillä tavalla. Mutta olen minä "riparin" käynyt, aikuisena. Ei tarvinnut mennä leirille. Aikuisena kun voi valita tai ei ole mistä valita. Armeijaan minua ei päästetty. Jos olisi, olisitte siitä lukeneet.

13 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

Kiitos! Tuhti tietopaketti, hyvää läppää ja apologiaa jne. Mutta mielestäni nimet, paikat, päivämäärät ja ajat voisi aivan hyvin mainita - jää muuten kovin kryptiseksi suuren yleisön kannnalta.

Toivon myös että aiheesta viriäisi tänne asianosaisten rakentava keskustelu. Hannu Helinin blogissa se ei ankaran moderointipolitiikan takia taida onnistua. Hän sensuroi minulta tämmöisen kommentin: "Sami, minulla olisi Sinikasta paljonkin (ja pelkästään) hyvää sanottavaa. Voin kertoa sitten kun tapaamme seuraavan kerran."

Anonyymi kirjoitti...

Tymäkkää settiä, Sami.

Anonyymi kirjoitti...

Lisää!

Sami Liuhto kirjoitti...

No niin, Jaakko tuossa jo antoikin nimet. Mietin, ettei minun ole niitä soveliasta mainita. Mutta nuo kirjallisuuskojun vieressä lausutut jutut jääköön nimeämättä, ne nyt vain ovat sellaisia heittoja, sinänsä kuvaavia, mutta silti. Tahdoin niihin viittaamalla vihjata, että ihmisillä on ihan outoja pitämyksiä. Minä nyt olen moitiskellut suurin piirtein kaikkia, kukapa ei. Jotenkin ihan tyhmä juttu tämä koko juttu.

Mietin tätä illalla ja sitä mitä kenestäkin on kuullut. Jaakkoa kiinnostanee esim. että muudasta Riku Korhosesta olen kuullut pelkästään hyvää. hän tuli mieleeni kun mietin sellaista. Muutamista suolletaan moittivaa lausuntoa sellaiseen tahtiin siitä, että olen tullut vakuuttuneeksi että nämä moititut ovat oikeassa. Öö. Niin ihastuttava virke että jätän sen. Mietitäänpä nyt tätä Linkolaa, ääriesimerkki, mutta kuitenkin, tai parempi esimerkki on J. Turkka. Itävallassa taisi olla Bernhard.

Onpa tympeää että mitä kenestäkin on kuullut! Kuitenkin ne määrittävät aika hyvin ihmiselämää. Hirveää juoruilua! Se on inhottavaa. Muutamien ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä kun juoruavat niin ja ainakin minua juorut ahdistavat vallan vietävästi. Vissiin olen liika herkkä... Siksi minua kiinnittää nämä jutut huomioni (en korjaa!), jäävät mieleen.

Kuitenkin tarkennan, etten tarkoita Hannu Helinin huomiota, mielestäni hän ei juorua, hän sanoo, tuolla blogissaan. Ihailen sellaista. Enkä pane tähän yhtään muttaa vaikka se niin muodikasta olisikin (vrt. "Arvostan Linkolan ajatuksia, mutten ole kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä"), sillä olen Helinin kanssa kaikesta samaa mieltä ja jos en olisi (hyvin hypoteettinen tilanne), sanoisin kuitenkin olevani kaikesta samaa mieltä. Varmaan ymmärsitte, mitä tarkoitan. Tuo muttailu ei ole mieleeni. Toki asenteeni johtaa jatkuviin ongelmiin (ks. blogi).

Tjaa... liekö niin kamalaa huomata etteivät kaikki tykkää? Itselläni on tästä kokemusta eikä siihen kuole, voin sanoa, vaikka narsisti olenkin. Mietin usein sitä, kun kaikki eivät tykkää, se ärsyttää vallan suuresti! Mutta tiedän että tämä touhuni ärsyttää. Olen aika ilmeinen. Ihmisiä mielentääkseni kirjoitin viime yönä tuon juoksutuksen tuohon, siis ihan hauskaa oli kirjoittaa, mutta odotin jo anonyymien kehuja!

Korppi on oikeus kirjoitti...

ZEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEN!

Korppi on oikeus kirjoitti...

Kuka puhui?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Sänkyni alta uhkaa karata mesosykloni. Pitäkää varanne!

Hottinen kirjoitti...

Minusta olisi kivaa ja reipasta juoruilla, mutta valitettavasti en tiedä kenestäkään mitään nykyään. Joskus vähän suren, etten epäsosiaalisuuttani pääse puhumaan pahaa lähimmäisistäni kovin usein, mutta onneksi on tämä internet, juorujen paratiisi.

Hannu Heliniä tahtoisin vähän ivata siksi, että KAIKKI (= Pääjärvi & Liuhto) sitä tämän tästä ylistelevät. Ei se ehkä Helinin vika ole, mutta silti, silti! Hänellä on kyllä hyvä tukka ja toisinaan hyviä runojakin.

Miten muuten erotetaan juoruaminen "sanomisesta"? Minä mieluummin juoruan kuin sanon. Tahdon Suomen merkittävimmäksi juoruajaksi. Luikertelen teidänkin kaikkien elämään salakavalasti ja sen jälkeen kerron teistä kaiken koskettavasti, ellen peräti riipaisevasti valokuvien kera. Turha sitten yllättyä, kun se kerran on ilmoitettu.

Sami Liuhto kirjoitti...

Hottinen saakeli!

Minä olen juoruaja. Oletko sinäkin!

Mikä on mesosykloni. Ehkä googlaan, ehkä en, mitä väliä sen.

Hottinen kirjoitti...

Meillä on niin paljon yhteistä. Ei ollut minullakaan sweetheartia lukiossa, mutta pyrin kyllä raportoimaan panemisista. Kirjekaveri ei tykännyt kuunnella, ja vieläkin kärsin tästä traumasta.

Sami Liuhto kirjoitti...

Miksi, oi miksi olin panopoikien kaverina!

Anonyymi kirjoitti...

Parviaisen juoruja on jo ikävä. Vai onko sittenkään. En tiedä.

Kohta tulee Halosen Kalevala-leffa, joka on jotain totaalisen inspiroitunutta kamaa, jumalauta jätkät! Vai onko sittenkään. En tiedä.

Turkan ikeen alta on moni inspiroitunut tyyppi livennyt. Mutta missä on maestro itse? Kirjoitellut kuulemma jotain, muttei mitään julkaissut.

Sami Liuhto kirjoitti...

Turkka kaivaa pihaansa Pirkkalassa. Mutta sitä Kalevala-elokuvaa odotan! Halosen A. Kivi oli vähintään kuuminta hottia.